maanantai 29. helmikuuta 2016

TALVINEN BILBAO BASKIMAASSA

Kun luin säätiedotusta Bilbaoon luvatusta säästä, alkoi varattu matka kaduttaa. Kuka varaa matkan Pohjois-Espanjaan talveksi?! Minä. Muutenkaan reissufiilikset eivät olleet katossa, kuten kerroin tässä postauksessa.

Matkaa ei voitu enää perua, joten oli lähdettävä. Onneksi olimme jo tervehtyneet ja huomattavasti parempivointisia. Matka bussissa Bilbaoon sujui hyvin. 

Saavuimme illalla kaupunkiin, jossa sää oli sateinen ja kostea. Hyppäsimme metroon ja menimme läheiseen kylään, jossa meille oli varattu hotelli. Huomattiin, että metro oli virhe. Jouduimme kävelemään hyvän tovin hotellille asti, kun taas jos olisimme valinneet lähijunan, olisimme saapuneet suoraan hotellin portille.
Hotelli URH Palacio de Oriol.
Näkymä hotellilta.
Hotelli palatsissa
Itse hotelli oli erittäin vaikuttava. Se sijaitsi yli satavuotiaassa palatsissa, joka oli sisältä remontoitu täysin ja lisäksi siihen oli tehty uusi lisäsiipi. Yllätykseksemme vastaanotto sijaitsi viidennessä kerroksessa ja huoneemme toisessa kerroksessa, jonne meno oli kuin olisi labyrintissa kulkenut.

Hotellin baari-kahviossa nautimme tervetuliais-pintxon ja juoman. Tällaiset pienet, suuret eleet hotellin puolelta lämmittävät mieltä. Ja se tuli kyllä tarpeeseen ulkona vallitsevan säätilan huomioiden. Kaiken kaikkiaan tämä hotelli täytti ne kuuluisat hotellikriteerini. Ainoastaan kriteereideni mukaista sijaintia se ei täyttänyt, sillä hotelli sijaitsee kylässä. Sinne on kuitenkin erinomaiset kulkuyhteydet Bilbaosta ja kuten sanottu, lähijuna jättää aivan hotellin viereen. Myös kokemus saada majoitua hyvätasoisessa, erikoisemmassa hotellissa kompensoi sijaintia.

Seuraavana päivänä runsaan aamupalan jälkeen lähdimme Bilbaoon. Tällä kertaa sillä lähijunalla, koska se on tosiaan aivan hotellin vieressä. Juna ei kuitenkaan ollut häirinnyt minun yöuniani millään lailla, koska ilmeisesti puolen yön jälkeen se ei enää kulje. Tai ehkä allekirjoittanut oli niin syvässä unessa, ettei huomannut junan tulemisia ja menemisiä.

Hyvä puoli oli myös se, ettei junassa paljoa näkynyt muita matkustajia, kun taas metro silloin perjantai-iltana oli aivan täynnä.
Puolitoista päivää Bilbaossa
Bilbaossa sää ei ollut yhtään parempi; sateista, kylmää ja viimaista. Sateenvarjo tempoili tuulenpuuskan mukana, mutta kesti kuin ihmeen kaupalla.  Vaikka se oli ostettu aikoinaan Venäjältä… Mitenkään aliarvioimatta venäläisiä tuotteita, emme uskoneet sen voivan kestää näin hyvin! Joillain muilla ei ollut käynyt niin hyvin, sillä vähän väliä joko kadulla, roskiksesta tai puskasta tuli vastaan hylätty, rikkinäinen sateenvarjo.

Sää oli todellakin kenkkumainen sinä päivänä! Onneksi minulla oli päällä Andorrasta eräästä outletista viime syksynä ostettu takki. Olin niin kiitollinen tuosta silloisesta heräteostoksesta. Se piti minut lämpimänä ja kuivana. Ihan paras takki!

Kiertelimme Bilbaon vanhassa kaupunginosassa. Tyydyin katselemaan kuvaamisen sijaan. Kun aikamme olimme kierrelleet, niin siirryimme sisätiloihin. Jotain lämmintä juotavaa oli saatava nyt-miulle-heti. 

Pintxot olivat niin houkuttelevan näköisiä, että tilasimme niitä parit. Vaikka olin erehtynyt sanomaan niitä tapaksiksi, niin tarjoilija oli oikein kiltti ja ymmärtäväinen. Sillä hetkellä lämmin poleo-menta-yrttitee ja pintxo tuntui maailman parhaimmalta asialta –oranssin lämpöisen takkini lisäksi. Makujen ilotulitus ja harmoninen yhdistelmä sai minut innostumaan näistä herkuista oikein toden teolla. Ei, en suinkaan sillä hetkellä ahnehtinut lisää. Olinpahan vain hurmioitunut!
Sitten yhden’äkin aloin näkemään sahalaitakuvioita. Arvasin, että jonkun ajan kuluttua iskee päänsärky niin kuin kävikin. Great!
 
Jatkoimme kiertelyämme Bilbaossa ja minun huonovointisuus ajoi meidät tutkimaan El Corte Inglesin viimeisiä alennusrykäyksiä. Mies kierteli ja minä jäin penkille istumaan ja päänsärkyäni potemaan. Röyhkeästi hyödynsimme myös tavaratalon vessoja, vaikka sillä kertaa emme ostaneet yhtään mitään. Ja onneksi, onneksi päänsärky hävisi! Juuri, kun olin niin valmis ostamaan apteekin hyllyt tyhjäksi.

Seuraavaksi menimme ihastelemaan Guggenheim-museota. Ulkoa, ei sisältä. Vaikka olenkin suuri museoiden ystävä ja jo säänkin puolesta museoon meno olisi ollut hyvä vaihtoehto, niin modernit näyttelyt eivät aina jaksa innostaa. Etenkin, kun viimekertaisella Madridin matkalla saimme tujun annoksen modernia taidetta. Guggenheim itsessään on todella vaikuttava rakennus, kuten myös jättiläismäinen koirahahmo, joka on vastaanottamassa vieraita. 
Päätimme mennä läheiseen ostoskeskukseen. Matkan varrella näimme todella ison rakennuksen ja sen sisällä rehotti muutama oliivipuu. Jotenkin niin huvittava näky! Kuljimme taas muutaman pintxo-paikan ohi, jossa pintxot suorastaan kilvoittelivat sisustuksen kanssa. Niin kodikkaan ja kauniin näköistä!

Ostoskeskus tuli pian vastaan. Sekin oli nätti paikka itsessään. Päätettiin syödä hamppariateriat siellä ja jättää Foster’s Hollywood –visiitti tuonnemmaksi. Söimme Burger Kingissä. Olipahan eka kerta, kun näimme vieri vieressä McDonalds, Burger King ja 100 montaditos-paikat –ilman minkäänlaisia väliseiniä! Mies haki olusensa tuosta toisesta paikkaa. Kätevää! Jos joku ei tiedä, niin tosiaan 100 montaditos -paikasta saa tapaksia tavallista edullisemmin, mutta laatu ei ole niin hyvä verrattuna ns. oikeisiin tapaksiin. Isolle tuopille hintaa tuli vain 1,50€. 

Ostoskeskuksen jälkeen päätimme palata hotellille. Kello olikin jo melkein ilta yhdeksän. Hotellin vastaanottovirkailija pudisteli päätään meidät nähdessämme. Olimme kuin uitetut koirat.

Seuraava päivä valkeni kauniimpana eli pilvisenä. Hyödynsimme aamupäivän tutkimalla Bilbaota lisää ja söimme myös pintxoja lisää ennen kuin hyppäsimme bussiin ja sanoimme heipat kaupungille.
Loppuun vielä kuva, jota en edes tajunnut ottaneeni räplätessäni kameraa. Kuva on viimeisimmästä pintxo-paikasta, jossa ne olivat niin herkullisen näköisiä, esillelaitto taidokasta ja koko paikka kerta kaikkiaan upeasti sisustettu. 

Harmi vain, että kuva on otettu pöydän alta, jolloin tuo pöytä leikkaa jotenkin hassusti kuvan. Oikeasti tuo viiniviritelmä ylsi todella korkealle ja oli todella vaikuttavan näköinen. Päätin kuitenkin laittaa tämän vahinkolaukauskuvan, koska jonkin verran siitä välittyy paikan rento, välitön ja lämmin tunnelma. Ja tunnustan, kuvaaminen kävi toki mielessä! En vain millään iljennyt kysyä saako kuvata...En sitten kuvannut. Arvatkaa siis yllätykseni, kun kotona selasin kuvia ja huomasin otoksen? Olikohan kamerassa telepaattinen toiminto. Haha. ;) 

Summasummarum
Bilbao on kaunis, mielenkiintoinen kaupunki, vaikka nyt emme saaneet niin paljoa irti kuin mitä sateelta pystyimme. Erityisesti vanha kaupunginosa, suussa sulavat pintxot, ystävälliset ihmiset ja Guggenheim jäivät positiivisesti mieleen! Tämän matkan myötä kiinnostukseni espanjalaista tapas/pintxo-kulttuuria kohtaan kasvoi roimasti.
post signature

perjantai 26. helmikuuta 2016

LEFFAT JA SARJAT –VIIKKOKATSAUS

Tämä tulee taas ajastettuna, sillä meillä on edessäpäin Bilbaon matka ja en millään ehdi enää perjantaina koneen ääreen. Bilbaoon on luvattu huonoa säätä ja vielä tätä kirjoittaessa oltiin molemmat melko huonovointisia. Saas nähdä, miten reissu sujuu.

Vain viikko sitten tein päivämatkan Barcelonaan ja kyllä yllätyin linja-autoyhtiö Alsan busseista. Alsalla olen matkustanut ennenkin, mutta ekaa kertaa olin bussissa, jossa jokaisen matkustajan kohdalla oli tabletti. Elokuvia, sarjoja, pelejä, musiikkia –oli mistä valita! Harmi, etten ollut ottanut kuulokkeita mukaan…

Nyt Bilbaon matkalle aion varustautua kuulokkeiden kera, jospa vaikka osuisi yhtä hieno bussi kohdalle.
Viikon aikana ei taas tullut paljon elokuvia katsottua, joten en laittaisi ollenkaan pahitteeksi, jos voisin hyödyntää matkan bussissa leffoja katsellen.

Elokuvat
Stand up guys
Rikoselokuva, jossa Val vapautuu vankilasta, lusittuaan 28 vuotta vasikoimatta entisiä gangsteritovereitaan. Yksi heistä on Doc, joka on häntä vastaanottamassa…

Leffa oli ihan jees. Ajoittain siinä oli hyvät hetkensä. Mukava lauantai-illan leffa ajanvietteeksi. Elämää suurempaa juonta ei kannata odottaa, mutta konkarinäyttelijöiden parissa viihtyy leffatuokion verran.
***
Kuva on lainattu netistä.
Sarjat
Sarjapuolella tuli katsottua yksi jakso Sleepy Hollow-sarjasta. En viime viikolla ehtinyt katsoa sitä loppuu, mutta tällä viikolla asia saatiin korjattua. Menossa on ensimmäinen tuotantokausi ja vaikka periaatteessa tarinassa olisi aineksia hyvään sarjaan, niin jotenkin tuntuu vähän tylsältä? Sarja on saanut niin hyvää palautetta joka puolelta, että en tiedä pitäisikö antaa toinen mahdollisuus ja jatkaa, vai jätänkö kesken. 

Muidenkin sarjojen seuraamista jatkoin. Tuttuun tapaan Supernatural ja Grimm jatkuivat. 

Ja tällainen sarjaviikko minulla oli. Suhkot vaatimaton, mutta aina ei aika riitä.
Kuvat on lainattu netistä.
Millainen elokuva -/ sarjaviikko teillä on ollut? Oletteko nähneet Sleepy Hollow-sarjaa? Muuttuuko se paremmaksi myöhemmässä vaiheessa vai jatkuuko samanlaisena?
post signature

torstai 25. helmikuuta 2016

MATKASTRESSIÄ –LUVASSA HUONOA SÄÄTÄ JA MUUTA IKÄVÄÄ

Huomenissa olisi tarkoitus startata nokka kohti Bilbaota, Baskimaata. Paitsi, että reissumme päälle on jo nyt kohonnut tummia pilviä. Aloitetaanko vaikkapa säästä? Luvassa on sadetta ja melko kylmää. Ei kiva. Kiva, kun sataa. Sehän tarkoittaa sitä, että on sitten vettä kesälläkin. Mutta ei, se ei ole kivaa silloin, kun ollaan reissussa ja sataa. Olen itsekäs, kun toivoisin matkalle jos ei lämpöä, niin ainakin aurinkoa.

Säällehän ei mitään mahda ja siinä mielin siitä on turha valittaa. Varsinkin, kun toki tiesimme, että talvella sää on epävakaa Bilbaon suunnalla. Aina sitä kuitenkin ristii sormensa ja toivoo vähintään salaa, että jospa ei sataisi meidän matkan aikana. Noh, nyt ikävä kyllä siltä näyttää. Viimeinen oljenkorteni on se, että eipä näihin Espanjan sääennustuksiin ole luottamista. 
Sateisesta säästä puheen ollen, tulipahan mieleen, että on sitä ennenkin satanut reissussa. Suomessa matkatessa lähes AINA. Venäjällä satoi myös, kuten yllä olevasta kuvasta näkyy. Espanjassa olemme tehneet matkoja PortAventura-huvipuistoon ja ainakin kahden matkan aikana satoi ja kerran nousi jopa ukkonen, vaikka oltiin keskellä kesää. Madridin matkalla satoi jonkun verran myös, pöh. 

Edellinen matkamme suuntautui Jacaan. Sille tilasimme aurinkoa ja sitä myös saimme. Näissä vuoristomaisemissa kelpasi! Kylmä oli, mutta se ei haitannut. Kauniit maisemat korvasivat kylmän sään ja näinpähän lunta pitkästä aikaa.
En normaalisti tykkää valittaa säästä tai ylipäätänsä asioista, joille en mitään voi. Ja loppupelissä se on pukeutumis -ja asennekysymys. Huomista matkaa odotan innolla, mutta myös kauhunsekaisin tuntein. Tänään minulla oli kurja olo, sellainen vetämätön ja päätä särki. Tämä päivä ei siis mennyt putkeen. Sitten mies. Väsyinen, flunssainen ja sen myötä kärttyinen.   

Meillä ei siis ole ollenkaan hyvät viikonloppuloman ainekset kasassa. Matka on jo varattu, eikä sitä voi enää perua, niin näillä mennään. Toivottavasti huomenna ollaan parempivointisia, oli sää sitten mikä hyvänsä. Kaksi asiaa aion kuitenkin viikonloppuna toteuttaa: nauttia Baskimaan tapaksista ja mennä Foster’s Hollywood-ravintolaan, jossa tilataan kunnon hampurilaisateriat ja vielä pirtelö jälkkäriksi. Niitä ei huono sääkään voi pilata. ;)

Oikein mukavaa viikon jatkoa!
post signature

sunnuntai 21. helmikuuta 2016

TERVETULOA KURKKAAMAAN ESPANJAN KOTIKULMILLENI!

Olen jo pidemmän aikaa halunnut esitellä kotikulmiani ja tätä kaupunginosaa, eli espanjaksi barrío. Olen aikaisemmin nähnyt vastaavanlaiset postaukset Nauran auringolle ja Onnenpäivä-blogeissa. Ja kyllähän se niin on, että on todella mielenkiintoista lukea, missä toiset ulkosuomalaiset asuvat. Nyt on minun vuoroni. Paljastan omat kotikulmani ja esittelen kaupunginosamme, jota olen kuvaillut pitkin vuotta. Tervetuloa kierrokselle kotikulmilleni!
 
Jos joku eksyy blogiini vasta nyt, niin tosiaan asun Zaragozan kaupungissa, reilu 300 km Madridista, Barcelonasta, Valenciasta ja Bilbaosta. Zaragozassa asukkaita on yli 700 000 eli kokoluokassa sitä voisi verrata Helsinkiin. Silti tämä tuntuu minusta jotenkin pienemmältä ja rauhallisemmalta. 
Asun Delicias –kaupunginosassa. Se on ihan tavallinen kaupunginosa. Se ei ole hienostoaluetta, mutta ei se kaikista levottominkaan kaupunginosa. Täällä asuu ihan tavallisia ihmisiä, espanjalaisia, mutta myös ulkomaalaisia. Uskon tämän kaupunginosan olevan yksi Zaragozan isoimmista. En tiedä, mistä se alkaa ja mihin päättyy. 

Varsinaisia nähtävyyksiä täällä ei ole, paitsi La Caixa Forum. Delicias –niminen katu on tämän alueen tärkein ostoskatu, josta löytyy kivoja pikkuputiikkeja. Täällä on Zaragozan rautatie-ja linja-autoasema. Minulla ei siis ole kovin pitkä matka mennä asemalle ja hypätä bussiin tai junaan. Löytyypä läheltä myös yliopisto ja jalkapallostadioni. 
Sateinen talvipäivä Delicias-kadulla.
Delicias-rautatie-ja linja-autoasema häämöttää taustalla valkoisena.
Barríosamme on saatavilla kaikki. Tämä on kuin oma pieni kylänsä. Erikoisempia liikkeitäkin löytyy. Kiinnitin huomiota esimerkiksi erääseen kampaamoon. Onko tässä maailman ihmeellisin kampaamo? 
Huomiota herättävä kampaamo, jonka sisustukseen on panostettu.
Tai kalakauppa, jonka koko lattia on yhtä suurta akvaariota, jossa uiskentelevat kalat ja ravut. Ne ovat kirjaimellisesti jalkojesi alla! Hotelli, joka on erikoisen näköisessä rakennuksessa.
Hotelli historiallisessa rakennuksessa.
Kiinalaisia sekatavarakauppoja on verrattain paljon. Kun jo tavallinen sekatavarakauppa tuntuu isolta, niin eksyinpä näillä kulmilla hiljattain kiinalaiseen tavarataloon. Se oli jättiläismäinen. 
Kiinalainen tavaratalo, lähiömme ja ehkäpä koko Zaragozan isoin.
Kaupunginosassamme on peräti kaksi ostoskeskusta: Augusta ja Aragonia. Ensiksi mainittu on hiljentynyt paljon, kun Zaragozaan on tullut uusia, mielenkiintoisempia ostoskeskuksia. Aragonia on puolestaan melko uusi ja siellä me käymme elokuvissa. Leffateatteri on uudenkarhea, sopivan pieni ja rauhallinen. 

Zaragozan keskustaan ei myöskään ole liian pitkä matka. Jos on tarve mennä, menen kävellen. Bussit ovat olleet lakossa jo kolmen kuukauden ajan ja tuntuu, etteikö se koskaan lopu. Liekö kohta lakkoilun maailmanennätys?
Keväällä juudaksenpuiden kukkaloistoa.

Tämä on melko turvallinen alue. Kyllähän täällä silloin tällöin saattaa varas iskeä. Yöllä kannattaa siis välttää pieniä katuja, kuten ihan missä tahansa muualla suurissa kaupungeissa. Naapurin tädiltä vietiin kerran kaulakoru kaulasta. Minulle ei onneksi ole koskaan sattunut mitään. En pelkää liikkua yksin yöllä, mutta en kovin mielelläni lähde yönselkään ja varsinkaan yksin.
Rakennus, joka ei valmistunut.
Vaikka kaupunginosamme on kunnollinen ja siisti, niin yksi asia pistää silmään. Yhtä rakennusta ei ole saatu tehtyä loppuun näihin päiviin asti. Se on siinä ikään kuin muistomerkkinä muistuttamassa talouskriisistä, jolloin moni rakennusalan firma joutui laittamaan pillit pussiin ja rakennustyöt jäivät puolitiehen -kirjaimellisesti.

Toisaalta tänne on myös rakennettu uutta. Hiljattain La Caixa Forum avasi ovensa ja sieltä löytyy mielenkiintoisia näyttelyitä. Myös rakennus on itsessään todella näyttävä ja moderni. Olenkin jo pariin otteeseen käynyt tutustumassa vaihtuviin näyttelyihin.
La Caixa Forum
Mutta pakko tunnustaa, että minua viehättää enemmänkin vanha arkkitehtuuri kuin tällaiset modernit rakennukset. Esimerkiksi aivan erityisesti pidän alemmissa kuvissa olevasta vanhasta rakennuksesta, jossa on mystinen pieni puutarha / metsä. 

Kuulin, että tuo rakennus ilmeisesti kohta puretaan uuden tieltä. Puutarha sentään joudutaan jättämään, onneksi, sillä se on suojeltu. Silti minua harmittaa, kun yksi kaunis rakennus ensin annettiin rapistua ja kohta sitä ei ole olemassakaan. Toivottavasti hanke ei toteutuisi... Minussa tässä paikassa on jotain aivan erityistä lumoa ihan tällaisenaankin.
Historiallinen rakennus ja mystinen puutarha
Minä asun rakennuksessa, jossa naapureita on sopivasti ja ruokakauppa alakerrassa. Suurin osa naapureistani on espanjalaisia ja vanhempaa väkeä, mutta asuupa yhdessä asunnossa kaksosveljet. Heidän frettinsä tipahti kerran naapurin tädin terrassille ja säikäytti tämän melkein henkihieveriin.

Uusi perhe muutti tähän hiljattain, ensimmäiseen rappuun asuntoon, jossa on terassi. Olen yrittänyt nyt olla kaksin verroin tarkkaavaisempi, ettei vain tipu mikään vaate pyykkiä pestessä, sillä me asutaan ylempänä. Meidän pyykkinaru on ulkosalla ja ikkunasta käsin joudun ne siihen laittamaan. Ja eikö vain kerran jo ehtinyt tippua sukka heidän terassilleen! Enkä edes huomannut, miten se tapahtui. Onneksi se oli vain sukka. Ei siis tarvinnut vajota maan rakoon. 

Kaiken kaikkiaan olen oikein tyytyväinen juuri tähän kaupunginosaan ja voisin kuvitella jatkossakin asuvani täällä. Puistot ja palvelut ovat lähellä. Rautatie-ja linja-autoasema on lähellä. Ihmiset ovat ystävällisiä. Täältä löytyy isompia valtaväyliä, mutta myös vierivieressä olevia pieniä, kapeita katuja, joita kulkiessa helposti unohtaa olevansa isossa kaupungissa. 
Parque de las Delicias
Parque de las Delicias
Plaza Roma
Hieman "erikoinen" monumentti. Huomatkaa pulut tähystyspaikallaan!
post signature