keskiviikko 30. syyskuuta 2015

MATKA ANDORRAN RUHTINASKUNTAAN

Matkamme viimeinen etappi oli Andorrassa, Koillis-Espanjassa ja Etelä-Ranskassa kiertelyn jälkeen. Ja nimenomaan tarkoitan Andorran ruhtinaskuntaa, en samannimistä paikkaa Espanjassa! Täältäkin löytyy Andorra. Samaan syssyyn varoitan, että tästä tuli aika pitkä postaus noin omalla mittapuulla... Eli kannattaa ottaa mukava asento ja kuppi kuumaa tälle nojatuolimatkalle.

Olen ollut Andorrassa (molemmissa) kerran aikaisemmin elämässäni, mutta en juuri muista siitä mitään. Se matka oli lähinnä ostosmatka, jolloin kierreltiin erilaisissa kaupoissa, eikä lopulta ostettu mitään.
 
Andorra on minivaltio Espanjan ja Ranskan välissä Pyreneiden vuoristossa, joten koko maa on kauttaaltaan yhtä vuoristoa. Siellä verot ovat paljon pienemmät kuin Espanjassa (Ranskasta puhumattakaan), joten ennen sinne mentiin useinkin niin sanotusti shoppailemaan. Ajat ovat toki muuttuneet ja vaikka veroprosentit ovat edelleen pienemmät, niin hintaerot eivät ole kovinkaan merkittäviä Espanjan ja Andorran välillä. 

Oikeastaan sieltä olisi kannattanut tuoda vain tupakkaa ja alkoholia ja hyödyntää edullisempi polttoaine. Mutta kun kumpikaan ei sauhutella, niin tupakkakaupat kierrettiin kaukaa. Alkoholia oltaisiin haluttu ostaa yömyssyksi pari pulloa, mutta tiukat tuontimääräykset torppasivat sen. Oli tyydyttävä yhteen. Tässä vaiheessa en voi kuin ihmetellä moista tiukkapipoisuutta! Entä jos minäkin olisin halunnut oman viskipullon? 
Katso kuvan tietä vasemmalta oikealle. Se on se tie, jota pitkin ajettiin!
Automatka Ranskasta Andorraan
Turvauduimme tuttuun konstiin. Jo Ranskassa laitoimme älypuhelimiemme gps:t päälle hyvän sään aikaan eli hyödyntäen hotellin ilmaisen wifi-yhteyden. Tosin siinä mystisessä kylässä signaali hävisi kuin pieru Saharaan, sekä muutenkin koko vehje meni ihan täysin sekaisin. Sekös otti meitä molempia pannuun, sillä vaikka oli Etelä-Ranskan ja Espanjan kartat, niin eipä tietenkään ollut Andorran. Ja Ranskan kartasta ei edes näkynyt tuota pikkupaikkaa. 

Pienen kinastelun jälkeen ajoimme lähimpään kylään, jonka olimme paikantaneet kartalta. Ja kuinkas ollakaan, myös gps alkoi taas toimia! 

Maisemat alkoivat muuttua huomattavasti mitä lähemmäs Andorraa tulimme. Hetki hetkeltä tuli yhä vehreämpää, puita ja lopulta vuoristoa. Noustiin jonnekin korkealle, laskeuduttiin ja taas noustiin. Tie kiemurteli ja maisemat todella saivat haukkomaan henkeään. Niin vehreää. Pikku hiljaa kasvillisuus ja vehreys alkoi vähenemään, kun oltiin noustu ilmeisesti riittävän ylös. Joka tapauksessa näköalat olivat hienoja ja vuoristomaisema sopii Andorralle kuin nenä päähän. 

Matkan ajan taisinkin olla nenä auton ikkunassa kiinni. Näin yhdessä kohti jopa niin ison linnun, että olisi voinut olla vaikka kotka. Vaikka automaattisesti nimitin kaikkia näkemiäni isoja lintuja haukoiksi… Näin paljon lehmiä, jopa vuorten rinteillä ja ihmettelin, miten ne viihtyvät kaltevalla tasolla. Ihmeellisintä oli, kun siellä ne kirmasivat vapaina kuin taivaan linnut ja jopa tiellä saattoi tulla vastaan lehmä. Ja ne maastoutuu aika hyvin, kun ovat pirulaiset vaaleita väritykseltään. Onneksi olin minä varasilminä ja pystyin huikkaamaan, että edessä on lehmä. Ai missä? Kun ei mies nähnyt.

Ennen kuin huomasimmekaan, olimme jo Andorrassa! Matkan pelottavin osuus oli, kun nousimme yhä ylemmäs ja jouduimme ajamaan pilven sisään. Tiedättehän ne kaukana siintävät vuoren huiput ja pilvet, jotka niitä ympäröi? Kuvitelkaa, että me jouduttiin kirjaimellisesti tuollaisen pilven sisään. Siinä oli maailman lopun tunnelmat käsillä, sillä tie oli petollisen mutkainen ja eteenpäin näkyvyys oli todella huono. Ja se, kun ajettiin mutkaan, ja tunsin olevamme korkealla, mutta ei näy kuin vain harmaanvalkoista sumua. Se on pirun pelottavaa. Onneksi se osuus ei kauaa kestänyt!

Pian tulimmekin määränpäähämme ja kun gps lausui ensimmäistä kertaa paikan nimen, niin se sai hymyn huulille! Grau Roig (joku hihittelee edelleen vedet silmissä).
Paras hotellielämys ja paras aamupalani koskaan
Meidän hotelli oli hiihtokeskuksessa, eräässä laaksossa. Maisemat olivat kauniita ja hotelli oli kaunis. Olimme varanneet pari yötä. Ja kuulkaas, tässä oli elämäni kaikkien aikojen paras ja ikimuistoisin hotellielämys ja paras aamupala koskaan. Suosittelen, suosittelen ja suosittelen!

Hotelli oli kaunis sisältä ja ulkoa. Kirsikkana kakun päällä olivat ne upeat maisemat. Huone oli ylellinen. Tv oli taulu-tv ja iso. Sänky oli iso. Ikkunasta näkyi kaunis vuoristomaisema. Kylpyhuoneessa oli pyyhkeitä monta, kylpytakki ja tossut. Minibaari löytyi. 

Entäs sitten hotelli? Jokainen yksityiskohta oli tarkkaan mietitty. Kylpyläosasto oli toki pieni, mutta ihan riittävä. Sieltä löytyi sauna, höyrysauna, uima-allas ja kaksi poreallasta. Toinen sisällä ja toinen ulkona. Jo tulopäivänä menimme kylpylään.

Aamupalalla yhdistyi kaikki ne elementit, mitä täydelliseltä aamupalalta voi odottaa. Paitsi tällaisesta aamupalasta en edes ollut osannut unelmoida! Siellä oli vaikka mitä makeita herkkuja, juustoja, pähkinöitä hedelmiä, leipiä, mini-hampurilaisia, lohta, hyvälaatuista kinkkua, pekonia, chorizoa, muroja montaa eri sorttia. Ja kerrankin hotelli, jossa oli hyvää mehua ja kahvia. Jogurtteja oli itse tehtyjä, smoothieta… Kaikkea. Ihan kaikkea. Esille laitto oli täydellinen. Ja ravintola; se oli hieno. Hotellin henkilökunta oli erittäin ystävällinen. 

Lauantaina olimme shoppailemassa (ostokset esittelen myöhemmin). Sen jälkeen menimme kävelylle lähitienoille. Illansuussa alkoi laskeutua pimeys. Näimme ison pilven laskeutuvan laaksoon kohti hotellia ja sen mukana alkoi tulla vilpoista. Sittenpä olikin ihana mennä kylpylään. Ulkona olevassa porealtaassa olimme vain me, eikä ketään muuta. Oli huippua!

En edes voisi kuvitella, minkä hintainen hotelli on pääsesonkina eli talvella. Mutta nyt se oli erittäin kohtuuhintainen sopien siten budjettimatkaajankin kukkarolle. Minähän olen ikuinen budjettimatkaaja, joka katsoo hintoja, mutta josta on tullut vuosi vuodelta ylellisemmän haluinen. Mutta tästä hotellista tuli minun kaikkien aikojen lempihotelli! Täydellinen.

Hotellin nimi on Grau Roig Boutique Hotel & Spa. Seuraavan kerran, kun menette Andorraan, tiedätte siis missä yöpyä! 

Kotimatka
Sunnuntaina koitti matka kotia kohti. Ensin kuitenkin menimme vielä tutkimaan kauppoja, sillä sunnuntaisinkin ne ovat siellä auki. Käytiin muutamassa outletissa, josta ehkä saatoin ostaa jotain… 

Matka Andorrasta aina Zaragozaan asti Espanjan puolelle kesti neljä tuntia taukoineen. Emme taaskaan ajaneet moottoriteillä, joilla olisi pitänyt maksaa tietulleja. Reissu oli takanapäin, mutta fiilikset korkealla!
post signature

maanantai 28. syyskuuta 2015

HALUATKO NÄHDÄ JOTAIN MYSTISTÄ RANSKASSA?

Sitten sinunkin kannattaa suunnistaa tähän pieneen kylään, jossa vierailimme lomamatkallamme. Ja ennen kaikkea jatkaa lukemista.
 
Ennen kuin kerron tarkemmin kylästä ja mitä me siellä oikein näimme, niin lienee paikallaan selvittää, mitä mystisyys minulle on. Minulle se merkitsee jotain selittämätöntä. Esimerkiksi legendaa, joka muuttuu todeksi. Historiaa, joka herää eloon. Paikkaa, jotaa voin käsin koskettaa ja jaloilla astua. 

Ja juuri tällainen on Rennes-le-Château. Paikka, jossa historia herää henkiin. Kylä, jota ympäröi legendat ja mysteerit. Rennes-le-Château on pieni kylä Etelä-Ranskassa, jossa on alle 100 asukasta. Päästäkseen sinne, täytyy ensin ajaa kiemurtelevaa kapeaa tietä ja suunta on vakaasti ylöspäin. Jätimme auton kylään tulleille turisteille osoitettuun parkkipaikkaan. Näköala oli hieno ja sydäntä pakahduttava.
Vielä parkkipaikalta oli noustava jyrkät ja melko pitkät rappuset ylös ennen kuin varsinaisesti olimme itse kylässä. Kylässä, joka oli täynnä kapeita katuja. Kylässä, jossa vallitsi mystinen, odottava tunnelma… Huomasimme, ettemme olleet suinkaan ainoat turistit. Heitä ajoi varmaan sama asia kuin meitä. Uteliaisuus. Varmaa on se, ettei tänne tulla vahingossa. On tultava piätäkaute. 

Mitä me sitten olimme tulleet katsomaan? 

Rennes-le-Châteaun mysteeri
Mennään ajassa taaksepäin vuoteen 679, kun merovingien viimeinen kuningas murhataan ja kätketään kyseiseen kylään. Nähtävästi tämä kyseinen kuningas oli Jeesuksen ja Maria Magdalenan jälkeläinen. Tämä on alkusysäys mysteerille, josta koko kylä tulee tunnetuksi. 

Sittemmin tapahtui toinen juttu. Eräs nainen nimeltä Marie de Hautpol, myöskin Jeesuksen ja Marian jälkeläinen, kantaa sukupolvelta toiselle siirtynyttä salaisuutta. Sanotaan, että tuo salaisuus olisi Maria Magdalenan haudan sijainti. Koska Mariella ei ollut jälkikasvua, paljastaa hän tuon salaisuuden isä Antoine Bigoulle. Samalla hän antaa isälle joitakin dokumentteja, jotka tämä kätkee rukoushuoneeseen. Marie kuolee ja Bigou tekee omituisen hautakiven ja laittaa sen hänen haudalleen 17.1.1781. 

Satakunta vuotta myöhemmin kylään saapuu uusi pappi Berenguer Sauniere. Tämä alkaa kunnostaa huonossa kunnossa olevaa kappelia. Sauniere löytää isä Bigoun kätkön. Sen jälkeen hänen elämäntapansa muuttuu täysin. Joissakin lähteistä puhutaan jopa aarteesta. Hänestä tulee tuhlaileva. Hän kiinnostuu taiteesta ja vierailee monissa museoissa esimerkiksi Louvressa, josta hän hankkii itselleen mm. kopion taideteoksesta Los pastores de Arcadia (Arcadian papit). 

Saunieren outo käytös jatkuu, sillä sittemmin hän tuhoaa aikaisemmin mainitun naisen Marien hautakiven varmaankin aikomuksenaan päättää salaisuus. Hautakiven oli ehtinyt taltioida eräs arkeologi ja siksi siitä on tietoa jäljellä. 

Jäävuoren huippuna Saunier kunnostaa kirkon, mutta millä tavalla ja otteella! Hän käytti Euroopan kalleimpia rakentajia. Kirkkoon laitettiin kaikenlaisia ihmeellisyyksiä, joista esimerkkinä demonio Asmodeo (Salaisuuden vartija)! Lattiasta tulee kuin shakkilauta ynnä muuta ”mukavaa”. Saunier sai kirkon kunnostustyöt valmiiksi ja sellaisena me tunnemme sen tänäkin päivänä. On arveltu, että kirkossa olevat kuvat, kuviot ja symbolit antavat vihjeitä siitä, mitä hän oikein löysi.

Mysteeri ja sattumat kuitenkin jatkuvat… Saunier pyytää palvelijaltaan, että tämä tilaisi ruumisarkun ja hautakiven, johon tulisi 17.1.1917. Päivämäärä on vuosilukua lukuun ottamatta sama kuin Marien hautakivessä. Eikä tässä kaikki. Kun koittaa tuo päivä, Saunierille tulee aivoverenkiertohäiriö. Hän ei kuitenkaan vielä kuole, mutta lähettää palvelijansa hakemaan papin paikalle voidakseen tunnustaa syntinsä. Kuultuaan Saunieria pappi pakenee paikalta, eikä suostu tekemään viimeistä voitelua. Tapauksen jälkeen pappi masentuu, eikä enää hymyillyt. Koskaan. Kuluu viisi päivää ja Saunier kuolee. Lopullisesti. 

Tänä päivänä kylässä ei saa tehdä minkäänlaisia kaivauksia. Mutta jos pitää silmänsä auki, voi nähdä jotain tai aika paljonkin mielenkiintoista.Ihan kuin Dan Brownin kirjasta Da Vinci -koodi. Sillä erotuksella, että oletettavasti kaikki tämä on tapahtunut. (Lähteet: artikkeli El misterio de Rennes le Chateu , artikkeli Rennes-le-Châteaun mysteeri ja Wikipedia)

Vierailumme
Suuntasimme ensimmäiseksi kirkkoon, joka oli todella hätkähdyttävä. Ennen kuin edes kerkeämme sisälle asti, sisäänkäynnin yläpuolella oleva teksti kiinnittää huomiomme. ”Terribilis est locus iste”. Tämä on kauhea paikka? 
Hieman hämmentyneissä tunnelmissa menimme kirkkoon. Heti sisälle tultaessa vastassa on demoni. Ensimmäinen ja varmaan viimeinen kerta, kun näen pirun kirkossa!
Lattia oli kuin shakkilauta. Näin pääkalloja. Näin salaoven. Mutta ei se ollut niin salainen, kun jopa minä huomasin sen. Näin miehen, jonka silmät olivat ihan mustat. Näin Maria Magdalenan. Nämä ja muut kirkossa olevat hahmot katsoivat kaikki kohti lattiaa. Alttarilla on Maria ja Joosef. Kummankin sylissä on lapsi. Onko siinä Jeesus ja hänen veljensä?

Aikamme ihmeteltyämme kirkon omituisuuksia, siirrymme ulos. Ihmeellisyydet jatkuvat…
Jatkamme kävelykierrostamme kylässä. Näemme Magdalan tornin, jonka Saunier oli aikoinaan rakennuttanut. Millä rahalla? Hän oli rakennuttanut tornin, tien naapurikylään, puutarhan, suuren asuintalon... Niitä ei olisi ollut mahdollista toteuttaa pelkällä papin palkalla...

Näimme ja ihastelimme kauniita maisemia. Päätämme tehdä pikku piknikin ja evästimme ulkona, upeiden maisemien äärellä. Ruoka tosiaan maistuu paremmalta ulkoilmassa! 
Museoon emme tällä kerta menneet, vaikka sellainenkin sieltä olisi löytynyt. Oli aika jatkaa matkaa… kohti Andorraa!
post signature

sunnuntai 27. syyskuuta 2015

TOTTA VAI TARUA –OIKEAT VASTAUKSET

Toissapäivänä tein Totta vai tarua? –postauksen, jossa esitin seitsemän väiteparia, joista toinen on puppua. Väittämiä oli hankala keksiä, mutta lopulta sain jotain aikaiseksi. Ja kiitos Menninkäinen, kun osallistuit! Muutkin olisitte voineet rohkeasti heittää omat arvauksenne!

Mutta pitemmittä puheitta nyt siis oikeat vastaukset ja tarinat niiden takaa.
1. a) Minua on luultu Scarlett Johanssoniksi.
    b) Törmäsin omaan kaksoisolentooni.
Oikea vastaus on B. Olen todellakin törmännyt omaan kaksoisolentooni. Tämä tapahtui ollessani matkalla Prahassa 8 vuotta sitten. Olimme kaupungilla nähtävyyksiin tutustumassa, kun näin hänet. Naisen, joka näytti aivan minulta ja pukeutumistyylikin oli melko samanlainen ja varmaan oltiin myös suhkot samanikäisiä.Vain hiukset olivat erilaiset. Ne olivat blondit, kuten minullakin silloin, mutta kauttaaltaan pikkuleteillä. Hauskinta on, että myös hän huomasi minut ja tuijotimme vain toisiamme hetken, joka tuntui ikuisuudelta. En koskaan unohda sitä. Minun olisi tehnyt mieli mennä juttelemaan hänen kanssaan, mutta en uskaltanut. Mikä harmittaa edelleenkin ihan hirveästi! Kaikista oudointa on kuitenkin, että ennen tätä tapausta vuosia aikaisemmin, ollessani teini, olin nähnyt unen, jossa katsoin itseäni peilistä. Näin itseni, mutta hiukset olivat blondit ja pikkuleteillä.Vaikka siihen aikaan hiukseni olivat kastanjanruskeat! Jostain syystä uni jäi mieleeni.
2. a) Käsilaukustani kähvellettiin arvo-omaisuuteni Madridissa.
    b) Minulta ei ole koskaan varastettu mitään, eikä minulle ole muutenkaan      
       sattunut mitään ikävää ulkomailla.
Oikea vastaus on B. Minulle ei tosiaankaan ole sattunut mitään ikävää, varkauksia tai muuta sellaista ulkomailla ollessa tai täällä Espanjassa asuessa. Koputetaan puuta. Tuo Madrid –juttu sattui kaverilleni. Barcelonassa olen nähnyt, miten muut ovat joutuneet varkauden uhriksi. Tavallaan olen jopa odottanut, milloin minulle sattuu jotain ikävää. Onneksi en ole sitä päivää nähnyt. Ainoa ikävä reissulla sattunut tappaus tapahtui sekin Suomessa.

3. a) Olen ollut auto-onnettomuudessa.
    b) Kämppäni yritettiin tuhopolttaa.
Kolmas kysymys oli kompa. Valitettavasti sekä A että B ovat täysin totta. Olen tosiaan ollut auto-onnettomuudessa. Menin kaverin kaverin kyytiin ystäväni kanssa. Poika oli juuri saanut kortin ja kaasujalka painoi. Hän ajoi ihan liian kovaa, tuli mutka ja koko auto singahti pöpelikköön liian suuren nopeuden seurauksena.

Henkilövahingoilta vältyttiin, mutta minulle jäi loppuiän trauma, vaikka tapauksesta on aikaa yli 10 vuotta. Jos olen jonkun kyydissä ja tämä ajaa liian kovaa (eli yli sallitun nopeusrajoituksen) alkavat käteni ja koko kroppa hikoilla ja alan pyytää nopeuden hiljentämistä.

Myös tuo toinen väittämä on totta. En tiedä kuka tai miksi, koska syyllistä ei saatu koskaan kiinni. Mutta luultavasti joku hullu suomalainen, joka sai perjantai-illan huuruissaan neronleimauksen. En ollut kämpän ainoa asukas, mutta onneksemme kumpikaan ei ollut paikalla tapauksen sattuessa. Joku oli tullut kirveellä sisään ja yrittänyt sytyttää paikan tuleen. Aikaiseksi hän sai savuvahinkoa ja siihen kämppiksen kissa kuoli. Muuten kämppä säästyi. En edelleenkään voi käsittää tapausta, mutta asuinalue oli kieltämättä hieman levotonta. Muutin pois toiselle paikkakunnalle opiskelemaan.

4. a) Joku ajoi luvatta autollani ilman avaimia ja ovien ollessa lukossa.
    b) Olen ajanut autolla puuhun.
Oikea vastaus on A. Olin töissä eräässä tapahtumassa toisella paikkakunnalla, jonne menin autolla. Minun piti pitää kirjaa kilometreistä, sillä työnantaja kustantaisi työaikana tehdyt ajot. Yövyin tapahtuma-alueella. Kun tuli kotiinlähdön aika ihmettelin, miten yön aikana kilometrejä oli tullut lisää huomattavan paljon ja kaiken lisäksi ratin alaosasta tuli joku osa esiin, jota ei ollut aikaisemmin siinä näkynyt. Kysyin autojen päälle ymmärtävältä sedältäni voiko olla mahdollista, että joku saa auton käyntiin ilman avaimia. Se on mahdollista. Ovet olivat olleet lukossa, mutta varmaan ovet saa suhkot helposti auki vanhoista autoista. Tapaus on edelleenkin minulle täysi mysteeri, mutta onneksi kuka ikinä olikaan, palautti auton minulle. Tästä on aikaa kymmenkunta vuotta.

5. a) Minulla on ollut hoidossa koirasusi.
    b) Olen nähnyt suden.
Oikea vastaus on A. Meillä tosiaan oli hoidossa jonkun aikaa ihan oikea koirasusi. Siinä oli 1/6 sutta. Se näytti ihan sudelta ja se ei osannut haukkua. Me pidettiin sitä häkissä ja vähän pelkäsin sitä. Minulla on vieläkin kuvia tallella ja ajattelen, että vau, olen joskus hoitanut koirasutta.

6. a) Animaattorina (tourist entertainer) työskennellessäni puhuin päivittäin englantia ja  
    opin siten täydellisen skottiaksentin.
    b) Minut on valittu hotellin parhaimmaksi animaattoriksi.
Oikea vastaus on B.  Minut on tosiaan valittu parhaimmaksi animaattoriksi, vaikka alku oli hankala. Kyseessä ei ollut mikään maailman helpoin työ ja kielitaitoakin vaadittiin. Olin kesän hotellin mini-klubissa. Lapsia oli paljon, mutta työ oli antoisaa. Minulla on edelleen tallella diplomi ja työtodistus todella hyvine suosituksineen ja maininta, että olin paras animaattori.

7. a) Olen pelannut mölkkyä, mutta en kyykkää.
    b) Olen pelannut kyykkää, mutta en mölkkyä. 
Oikea vastaus on B. Olen karjalainen, joten tietenkin jo koulun puolesta piti tutustua kyykkään. Joskin jos nyt pitäisi pelata sitä, niin en muistaisi sääntöjä. Mutta mölkky, siitä minä en tiedä mitään.
Tällaisia paljastuksia minun elämästä. Yllättikö joku vastaus?

Ensi viikolla, mahdollisesti jo huomenna, yritän saada valmiiksi siitä mystisestä kylästä kertovan matkapostauksen ja kertoa lisää matkastamme. Joten olkaa kuulolla! Mukavan leppoisaa sunnuntaita!
post signature

perjantai 25. syyskuuta 2015

TOTTA VAI TARUA?

Innostuin lähtemään mukaan seuraleikkiin, jossa pitää keksiä 1-2 lausetta omasta elämästä ja sitten yksi valhe. Muiden on tarkoitus arvata, mikä / kumpi on täyttä puppua. Tässäpä siis teille visainen pähkinä: Totta vai tarua? Laitan seitsemän väiteparia. Ja eikun veikkailemaan, mitkä ovat totta! Ja muistakaa… Joskus totuus on taruakin ihmeellisempää. ;)

1. a) Minua on luultu Scarlett Johanssoniksi.
    b) Törmäsin omaan kaksoisolentooni.

2. a) Käsilaukustani kähvellettiin arvo-omaisuuteni Madridissa.
    b) Minulta ei ole koskaan varastettu mitään, eikä minulle ole muutenkaan       
       sattunut mitään ikävää ulkomailla.

3. a) Olen ollut auto-onnettomuudessa.
    b) Kämppäni yritettiin tuhopolttaa.

4. a) Joku ajoi luvatta autollani ilman avaimia ja ovien ollessa lukossa.
    b) Olen ajanut autolla puuhun.

5. a) Minulla on ollut hoidossa koirasusi.
    b) Olen nähnyt suden.

6. a) Animaattorina (tourist entertainer) työskennellessäni puhuin päivittäin englantia ja opin   
       siten täydellisen skottiaksentin.
    b) Minut on valittu hotellin parhaimmaksi animaattoriksi.

7. a) Olen pelannut mölkkyä, mutta en kyykkää.
    b) Olen pelannut kyykkää, mutta en mölkkyä. 

Oikeat vastaukset ja tarinat niiden takaa paljastan sunnuntaina! 
post signature

torstai 24. syyskuuta 2015

MAASEUTURETKELLÄ RANSKASSA

Meillä oli yksi päivä Carcassonnessa, jolle ei oltu suunniteltu etukäteen minkäänlaista ohjelmaa. Ei minkäänlaista. Olin varannut kolme yötä (tiistaista perjantaihin) majoituspaikastamme ajatuksella, että ensimmäisenä päivänä tutustutaan Carcassonneen ja seuraavana mennään sinne, minne tuuli kuljettaa.

Aamupalaa syödessä heräsi ajatus maaseuturetkestä. Mentäisiin joihinkin ihan random –kyliin.

Koska ei kuitenkaan ihan sokkona haluttu valkata tulevia käyntikohteita, piti meidän ensin tutkia netissä, missä esimerkiksi muut ovat seikkailleet. Ja siitä kehkeytyi varsin mielenkiintoinen reitti! Harmittaa, ettei saatu mahdutettua Aragon-kylää, joka nimensä perusteella oli meistä varsin huvittava. 

Kaiken kukkuraksi matkan varrella oli pakko vielä heivata yksi kylä veks, koska jo kolmessa kylässä oli ihan riittämiin näkemistä. Ja miehelle alkoi tulla kylä-ähky.  Ja sen kylä-ähkynkin uhalla menimme seuraavana päivänä eli Andorraan menopäivänä tsekkaamaan neljäs kylä. Siitä olimme jo etukäteen selvittäneet kaikenlaista ja tajunneet sen olevan ”must-to-see”. Sitä ympäröi sellainen mystisyyden verho. Eikä kyllä jouduttu pettymään..!
Reittimme, joka ei ihan juuri noin mennyt, mutta sinne päin.
Mutta sitä ennen takaisin maaseuturetkeemme Ranskan maaseudulla, Carcessonnen liepeillä. 

Caunes-Minervois –kulttuurisesti kiinnostava kylä
Ensimmäiseksi ajoimme Caunes-Minervoisiin. Noin 1700 asukkaan asuttama kylä ei ehken ollut esteettisesti niin kaunis kuin ne muut kylät. Tässä kylässä erikoista oli vanhan kaupunginosan lisäksi punainen marmori. Siellä on ammoin muinoin ollut marmorilouhos, josta on saatu punaista marmoria aina Versaillesiin ja Pariisiin asti. Noista ajoista muistuttamassa olivat lukuisat hyvinkin hauskat veistokset. 

Pakollisen kävelykierroksen lisäksi menimme autolla jonnekin mäen päälle ja tuon tien varrella tuli noita veistoksia vastaan. Hiekkatie oli epämääräisessä kunnossa. Aika ajoin oli isoja kiviä ja yksi isompi monttu, josta taituroimme auton parkkipaikalle asti. Siitä alkoi kävelyreitti, jota pitkin kuljimme jonkun matkaan ja sitten palasimme autolle. Kokonaan suoritettuna se olisi haukannut liian suuren osan ajastamme, sillä halusimme jo kiiruhtaa seuraavaan kohteeseen.
Minerve –vaikuttavan näköinen kylä 
Kylä, joka jo kaukaa nähdessä lupasi paljon ja sai haukkomaan henkeä. Niin vaikuttavan ja erikoisen näköinen se oli. Kylän puolustamista ajatellen strategisesti loistava sijainti. 

Tässä kylässä parkkeeramisesta piti maksaa. Höh. Oltaispa oltu yhtä ovelia kuin ne yhdet, jotka olivat jättäneet auton parkkipaikan ulkopuolelle tien varteen… 

Parkkipaikalta oli 200 metrin oikopolku itse kylään. Olin haaveillut ranskalaisista suolaisista lätyistä ja ilostuin, kun näimme lättyravintolan. Söimme lounaaksi suolaisia lättyjä ja olivat tosi hyviä. Vesi ja pieni yksinkertainen salaatti kuuluivat hintaan. 

Minervestäkin näytti lähtevän luontopolku ja ilmeisesti sen varrella olisi ollut mielenkiintoista nähtävää... Päivä oli jo kuitenkin sen verran pitkällä, että päätimme jatkaa matkaa ja nähdä vielä yksi kylä. Jos olisimme menneet alkuperäisen suunnitelman (Caunes-Minervois, Minerve, Abbaye de Fontfroide ja Lagrasse) mukaan, niin kyliä olisi ollut nähtävänä vielä kaksi. Sen sijaan tyydyimme enää Lagrassen näkemiseen. Ja seuraavana päivänä vielä se yksi, mystinen kylä... 
Lagrasse –yksi Ranskan kauneimmista kylistä
Lagrasse on yksi Ranskan kauneimmista kylistä, joten halusimme vierailla siellä ihan ehdottomasti. Kylässä olikin omanlaista hohtoaan ja kuvat puhukoon puolestaan. Matkoilla minulle käy aina niin, että mies menee edeltä ja minä perästä, koska jään kuvailemaan. Siksi siis tällaisia kuvia. Kylässä on myös luostari, mutta se oli jo ehtinyt mennä kiinni. 

Tällainen oli päivämme Ranskan maaseulla! Mukavia kyliä kaikki. Erilaisia. Seuraavaksi on tarkoitus tehdä postaus siitä erittäin mystisestä kylästä, joka oli jotain ihan outoa. Mutta ehkä joudun tekemään pientä selvitystyötä, koska haluaisin avata myös sitä puolta, miksi se on niin mystinen... Tässä välissä saatan julkaista sen Totta vai tarua-postauksen, jos näyttää, että kyläpostauksen teko venyy. Kauhhee kiire!
post signature

keskiviikko 23. syyskuuta 2015

RAJAN YLI RANSKAAN

Matkamme toinen etappi suuntautui Ranskaan. Mutta ennen kuin karistimme Espanjan pölyt, päätimme viettää hyvin touhurikkaan päivän. Päivämme kohokohta oli vierailu Dali-museossa, joka sijaitsee Figueresissä.

Minä manguin, että meidän pitää ihan ehdottomasti nähdä ne pari ”melkein matkan varrella” olevaa kylää. Toiveeni toteutui ja ajoimme Castellfollit de la roca ja Besalu –nimisten kylien ohitse ja molemmissa teimme pysähdyksen.

Castellfollit de la roca oli juuri niin kaunis ja ennen kaikkea vaikuttava kuin olin kuvitellutkin ja kuvista nähnyt. Mutta ihan parasta onkin vain ajaa kylän ohi ja nähdä se kaukaa, jolloin kylän vaikuttavuus pääsee oikeuksiinsa. 

Besalu –kylässä teimme kävelykierroksen ja nautimme vanhan ajan ilmapiiristä. Ehdottomasti myöskin kaunis ja lumoava kylä! 
Museovierailulla
Löysimme itsemme Figueresistä ja hankimme pääsylippumme Dali-museoon. Mitähän kuuluisalla Dalilla on pyörinyt mielessään, tehdessään taideteoksia? Esillä oli toinen toistaan hullumpia tai mielikuvituksellisimpia teoksia. Ei vaan maalauksia, vaan hän hallitsi monenlaisia muita tekniikoita mielestäni hulluuden rajamaila olevan taiteen toteuttamiseen. Korut puolestaan olivat jotain sanoin kuvaamattoman kaunista.

Ehdottomasti tykkäsin, vaikka ihan kaikkea en ymmärtänyt. Kuten miksi tehdä monta maalausta, jossa on kiviä ja kun katsoo tarkemmin, niin siinä on ihmishahmo, mutta kivistä tehty? Pari sellaista menisi, mutta kun kokonainen sali on niitä pullollaan, niin siinä alkaa miettimään miksi? 

Joka tapauksessa tykkäsin todella paljon Dali-museosta, enkä voi kuin ihailla sitä mielikuvituksen ja taidon määrää, jota tarvitaan. En kylläkään ole ihan varma oliko Dali nero vai hullu. 

Ranskaan
Museossa meni sen verran aikaa, että meillä alkoi olla kiire suunnata takaisin autolle ja lähteä kiireen vilkkaan Ranskaan. Pimeässä ei olisi kiva ajaa ja varsinkin, jos pitäisi miettiä matkareittiä. Huokaisimme helpotuksesta, kun huomasimme, että hei, älypuhelimen gps toimii jopa Ranskan puolella! Hyvä vinkki muillekin, joilla on älypuhelin. Ei tarvitse kuin laittaa reitti älypuhelimen gps:ään käyttäen hyväksi vaikkapa hotellin ilmaista wifi-yhteyttä. 

Rajan ylitys oli yllättävän helppo. Siellä ei ollut ketään tai mitään pitämässä jöötä, joten saimme ylittää valtakunnan rajan täysin vapaasti. Pääsimme määränpäähämme eli Carcassonneen ilman ongelmia. Ehdimme majoituspaikkaamme juuri, kun pimeys oli laskeutunut.

Carcassonne
Meidän majoitusvalinta oli jälleen nappivalinta, sillä huone oli kiva, aamupala yksinkertainen, mutta hyvä ja mikä parasta, olimme aivan Carcassonnen keskiaikaisen kaupungin vieressä. Siitä ei ollut kuin kiven heitto mennä tutkimaan täydellistä keskiaikaista kaupunkia ja hetken jopa tuntui kuin olisi mennyt ajassa taaksepäin. Siis siellä kaupungissa, ei majoituspaikassa, jossa oli kaikki nykyajan mukavuudet eli kylpyhuone, sänky ja televisio.
Miehen ottama kuva.

Miehen ottama kuva.

Keskiaikaiseen kaupunkiin ei ollut pääsymaksua ja se oli täynnä toinen toistaan ihanempia pikkuputiikkeja. Ja tietenkin itse linna, joka kohosi kaiken komeuden keskellä. Se oli _tietenkin_ pääsymaksullinen. Me päädyttiin lopulta kidustusmuseoon. Linnoja olemme nähneet, mutta kidutusjuttuja ei ja onhan se pirun kiinnostavaa, vaikkakin karmivaa tutustua ihmismielen synkempää puoleen. Ja paljastettakoon tässä samaan syssyyn. Olen museohullu. Maailmassa on museoita pilvin pimein jokaiselle asialle, minkä vain pystyt keksimään, ja minä olen se tyyppi, joka haluaisi nähdä kaikki ja joka ikisen. Voi kunpa vain olisikin ylimääräistä rahaa (ja aikaa), niin minä koluaisin kaikki maailman museot läpi.

Kidutusmuseossa ei saanut kuvata, joten tyydyn toteamaan, että mielenkiintoista ja sellainen, mitä odotinkin. Positiivista oli se, että tekstit olivat lyhyitä ja ytimekkäitä ja muilla kielillä kuin vain ranskaksi. 
 
Loppupäivänä tutustuimme vielä varsinaiseen Carcassonnen kaupunkiin. 
Seuraavassa postauksessa kerron päivästämme Ranskan maaseudulla ja niistä lumoavista ranskalaisista kylistä. Löytyi se kulttuurillisesti kiinnostava kylä, vaikuttavan näköinen kylä, kaunis kylä ja sitten (oma lempparini) mystisin kylä ever, jossa olen vieraillut. Mutta niistä lisää tulevissa postauksissa! Ja sitten selviää sekin, miksi se yksi kylä oli niin mystinen… 
post signature