PERRO DE MIL LECHES

Tekisi mieli aloittaa tämä kirjoitus sanoilla ”Oli synkkä ja myrskyinen yö…” Koska se on totta. Niinhän siinä kävi, kun eilen haaveilin vieväni Dama-koiran lenkille aurinkoisessa säässä ja upeaan puistoon, niin yöllä nousi ukonilma. Jyrähdyksiä ja salamointia. Sekä tietenkin vesisade. Miun piti kipinkapin juosta ikkunan ääreen ja puoliunessa ottaa pyykit pois ulkoa.

Espanjassa on nyt virallisesti syksy. Tarkemmin sanottuna se alkoi 22. sunnuntaita. 

Tänään oli kaduilla vesilätäköitä ja sää jatkui pilvisenä, tosin nyt on jo aurinkoista. Emme vieneetkään Damaa puistoon. Siellä olisi ollut liian houkuttelevia lätäköitä ja mutaa. Ettei vain kävisi niin, että meillä olisi pieni mutapainija täällä kotona.

Lähdimme siis tavalliselle lenkille koko konkkaronkka, Dama etunenässä. Kävin ilmoittautumassa kuntosalille. Siihen samaan, jossa olin ollut aikaisemminkin ja käynyt tunnollisesti vuoden päivät kuntoilemassa. Ilahduttavaa, että siellä on ne samat tyypit töissä ja vielä mukavampaa, kun muistivat näin pitkän ajan jälkeen. Ei varmaan taida kovin monta suomalaista käydä siellä. ;)

Kävellessämme kadulla, tapasimme toisen koiranpennun. Se oli kaunis. Lyhytkarvainen, beigenvärinen ja luppakorvainen. Ja vaikka oli pentu, niin se oli todella rauhallinen tapaus.

Innoissani kysyin, minkä rotuinen se on. Selvisi, ettei sillä ole rotua. Se on perro de mil leches (suomeksi tuhansien mällien koira). Omistaja tiesi kertoa sen olevan joku metsästyskoira. Hän oli ottanut sen hoiviinsa pienestä espanjalaiskylästä, kun kukaan muu ei sitä halunnut. Äiti on tiedossa, mutta isä ei. Vaihtoehtoja voi olla useita. Minua nauratti tuo mil leches -nimitys, joten päätin jakaa tiedon kanssanne. Olkaa hyvä vain.  

Vesilätäköitä ja katunäkymää.