torstai 28. helmikuuta 2013

KALEVALAN PÄIVÄ!

Tänä aamuna täällä oli uskomattoman upea sää. Paino sanalla oli. Auringon säteet oikein tulvivat sisään huoneeni ikkunasta houkutellen miut kömpimään ylös sängystä. Lähdin lenkille kauniiseen säähän ja ihmettelin, voiko tämä olla totta. Että näin ensimmäisenä kunnon vapaapäivänä on näin upea sää. Laitoin jalkaani korkosaappaat ja olin lähestulkoon ainoa, jolla oli korolliset kengät. Syykin selvisi, kun astuin ulos ulko-ovesta. Piha oli kuin luistinrata. Hyvä, etten kaatunut.
 
Tänään on Kalevalan päivä. Mietin Kalevalaa, tuota suomalaisten kansalliseeposta, joka kuuluu koko maailmalle tärkeään kirjalliseen perintöön. Kalevalalla on minulle erityistä merkitystä, olenhan itse karjalainen. Olen kasvanut niissä maisemissa, joissa Elias Lönnrot aikoinaan kulki ja keräsi aineistoa. Ne maisemat ovat upeita vaaramaisemia, koskia, jokia, järviä, metsiä… Kantele-musiikki on suloisen soinnukasta ja sopii erityisesti juuri tähän päivään.

Kalevalaan liittyy myös muistoja. Tuoreessa muistissa on, kuinka viimeksi Helsingissä ollessamme, etsimme Kalevalaa espanjaksi. Löytyihän se pitkän etsinnän jälkeen! Ensi kerralla, kun menen Espanjaan, saan siis lukea Kalevalaa espanjaksi. Toivottavasti kieli ei tässä välissä häviä miun päästä… ;)

Tässä päivässä on myös haikeutta ja surumielisyyttä. Sain työprojektini päätökseen. Vaikka on kiva, että saa olla kunnolla vapaalla vapaapäivänä, niin toisaalta harmittaa, ettei se enää jatku. Muutkin ovat sanoneet samaa. Mutta ei tästä lannistusta. Projekti on projekti, sillä on alku ja loppu. 
Kuva on lainattu täältä.
Muistattekos, miten Kalevala alkaa?
Mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi

lähteäni laulamahan, saa'ani sanelemahan,

sukuvirttä suoltamahan, lajivirttä laulamahan.

Sanat suussani sulavat, puhe'et putoelevat,

kielelleni kerkiävät, hampahilleni hajoovat.



Veli kulta, veikkoseni, kaunis kasvinkumppalini!

Lähe nyt kanssa laulamahan, saa kera sanelemahan

yhtehen yhyttyämme, kahta'alta käytyämme!

Harvoin yhtehen yhymme, saamme toinen toisihimme

näillä raukoilla rajoilla, poloisilla Pohjan mailla.



Lyökämme käsi kätehen, sormet sormien lomahan,

lauloaksemme hyviä, parahia pannaksemme,

kuulla noien kultaisien, tietä mielitehtoisien,

nuorisossa nousevassa, kansassa kasuavassa:

noita saamia sanoja, virsiä virittämiä

vyöltä vanhan Väinämöisen, alta ahjon Ilmarisen,

päästä kalvan Kaukomielen, Joukahaisen jousen tiestä,

Pohjan peltojen periltä, Kalevalan kankahilta.


 Terveisin lumisateen ympäröimästä kaupungista.
post signature

sunnuntai 24. helmikuuta 2013

LITTLE MISS SUNSHINE (draama, komedia, v.2006, 101min.)

Ohjaaja: Jonathan Dayton, Valerie Faris
Rooleissa: Abigail Breslin, Alan Arkin, Greg Kinnear, Paul Dano, Steve Carell, Toni Collette

Esittely
Nuori Olive saa mahdollisuuden osallistua lasten missikisoihin. On vain yksi ongelma. Ne ovat kaukana. Mutta mitäpä ei perhe tekisi tukeakseen Oliven unelmaa. Matkaan lähdetään yhdessä: rämällä pikkubussilla. Luvassa on unohtumaton matka, jonka aikana sattuu yhtä ja toista.

Arvostelu
Elokuva on todella hyvä ja katsomisen arvoinen. Siinä kuvataan perhettä, jossa jokainen on omalaatuinen omine ongelminensa ja kuinka he siitä huolimatta puhaltavat yhteen hiileen yhteisen tavoitteen nimissä. He lähtevät matkalle, jotta perheen nuori Olive pääsisi osallistumaan missikisoihin ja toteuttamaan omaa unelmaansa.

Kyseessä ei ole vain draamaelokuva, vaan komediaa tuodaan mukaan sopivin ripauksin vetämättä mitään överiksi. 

Erityisesti elokuvan alku oli sykähdyttävä. Mielenkiintoinen ja alun tunnusmusiikki jäi mieleen vielä pitkäksi aikaa elokuvan katsomisen jälkeen. 

En taas laita traileria, ettei paljastuisi liikaa. Mutta kyseessä on todella hyvä elokuva.
post signature

lauantai 23. helmikuuta 2013

MISSÄ SHOPPAILLA ZARAGOZASSA (JA ESPANJASSA)?

Zaragozassa on todella hyvät shoppailumahdollisuudet, voisi jopa puhua ostosparatiisista. Kaupungissa on laaja valikoima liikkeitä keskustassa, kauniin historiallisen miljöön ympäröimänä. Tämän lisäksi isot ostoskeskukset huolehtivat vaativimmankin shoppailijan tarpeista.
Zaragozassa Plaza de Pilarin tuntumassa on lukuisia matkamuistomyymälöitä ja sieltä on hyvä aloittaa kierros. Alfonso I on yksi pääkaduista ja jo sen vuoksi mielenkiintoinen. Tämän kadun varrella voi piipahtaa matkamuistomyymälöissä tai La Cure Gourmandessa, joka on aivan ihastuttava herkkupuoti. If –liikkeestä löytyy kosmetiikkaa. Mielenkiintoisista vaatekaupoista voi mainita Desigualin. Calzedoniasta löytyy mitä erilaisempia sukkahousuja. 
Alfonson kadulta lähtee lukuisia pieniä katuja, joita pitkin voi ja kannattaa kierrellä. Alue on vanhaa Casco antiguo–aluetta, joka koostuu vanhoista kaupunginosista. Se on ehdottomasti tutustumisen arvoinen paikka Zaragozassa. Voisi melkein sanoa, ettei Zaragozassa ole vieraillut kunnolla, jos ei sitä ole nähnyt. Myös kaupungin yöelämä on keskittynyt juuri sinne, mutta toki muitakin menopaikkoja on. Pikkunälkään alueelta löytyy monia ihastuttavia tapas-paikkoja. Oluen ystäville voi suositella paikallista Ambar-olutta.
Vaateita ja kenkiä
Alfonsosta on hyvä jatkaa Independencia –kadulle, joka on toinen Zaragozan pääkaduista ja sieltä löytyykin näitä isoja ja tunnettuja vaateliikeitä mm. Zara, Mango, C&A, Blanco, Bershka ja Stradivarius. Misako –liikkeestä löytyy laukkuja. Sephora myy kosmetiikkaa. 

El Corte Inglés –tavaratalot keskustan alueelta löytyvät Independencia ja Sagasta –katujen varrelta. Jos etsii merkkivaatteita, niin kannattaa käydä siellä.

Zaragozan oman muotisuunnittelija Martha Petersin luomuksia löytyy hänen liikkeestään aivan keskustassa C/Coso 33. Siitä vain liikekeskukseen sisälle ja Marthan liike sijaitsee siellä vasemmalla tultaessa Coso-kadulta. Marthasta kirjoittamani postaus löytyy täältä.

Lisää vaateliikkeitä, melko lailla niitä samoja, on Paseo las Damas-kadun varrella, minkä lisäksi sieltä löytyy mm. Pimkie. Kenkäostoksille pääsee esim. Kaymo-liikkeeseen. Toinen tutustumisen arvoinen kenkiä myyvä liike on Bogar, joita on ilmeisesti vain Zaragozassa esim. Paseo de Teruel –kadulla. Juuri sieltä ostin maailman parhaimmat mustat pikkukengät uskomattoman edullisesti ja yllätyin, miten hyvä ostos se olikaan.

Paseo de Fernando de Catolico-kadulla on ihania pikkuisia liikkeitä, joihin kannattaa mennä tutustumaan. Minä aina haluan peräänkuuluttaa pikkuliikkeissä vierailujen ja ostamisen tärkeyttä -jopa enemmin kuin noissa isoissa massaliikkeissä. Näin tulee tuettua sitä espanjalaista yrittäjyyttä! 

Lisää pikkuisia liikkeitä, etenkin laukkuliikkeitä löytyy Tomas Breton –kadulta. Sieltä löytyy myös sellainen mielenkiintoinen putiikki kuin Buen rollito, josta löytyy vaikka mitä ihanaa itäimaista sisustustavaraa, vaatetta, eteerisiä öljyjä, lamppuja…

Delicias –kadun varrella on monia ihania laukku-ja vaateliikkeitä.

Ostoskeskuksista mainitsemisen arvoisia ovat Gran Casa, Plaza ja Puerto Venecia. 

Tässäpä oli vinkit, joilla pääsee shoppailun makuun Zaragozassa. Tästä on varmasti apua myös muillekin Espanjan matkailijoille, koska tarkkasilmäisimmät saattoivat nyt bongata monet vaateliikkeet, joita löytyy kyllä ympäri ämpäri maata.

Zaragozasta matkakohteena voi lukea täältä.
post signature

perjantai 22. helmikuuta 2013

UUSI PALTTOO SAAPUI VAATEKOMEROON

Tänään sain ilokseni viestiä postista. Pakettini oli saapunut turvallisesti perille. Vaikka olin jo mielessäni suunnitellut olevani tiukasti töiden parissa, niin en tietenkään voinut vastustaa paketin hakemista. Varsinkin, kun olin jo odottanut niin pitkään sen sisältöä, nimittäin uutta talvitakkiani!

Hain pakettini postista piätäkauten. Voi miten mukava oli nähdä uusi takkini, varsinkin, kun se nyt tällä kertaa näytti olevan moitteettomassa kunnossa. Vaikka takkivalikoimani on melko laaja sekä Suomen että Espanjan vaatekomerossani, oli siellä kuitenkin talvitakin mentävä aukko. 
Nyt on uusi palttoo saapunut vaatekomerooni ja malttamattomana haluaisin lähteä ulos jo pelkästä uuden takin kokeilemisen riemusta. Tämä ilta on kuitenkin kaikesta huolimatta oltava etätöiden parissa, mutta ainakin sain jo tuntumaa takkiin ottaessani näitä kuvia. 
Tämä takki tulee olemaan kovassa käytössä. Toivottavasti ei ainakaan se päällä palele. Uskon, että vaivannäkö kannatti. Terveisin uuden takin onnellinen omistaja. Eihän siitä edellisen ehdan talvitakin ostosta ehtinyt vierähtää kuin viisi vuotta... Espanjassa semmoisia ei tarvittu ;) 
post signature

tiistai 19. helmikuuta 2013

PÄIVÄ, JOLLOIN MELKEIN KUOLIN

Okei, otsikko on ehkä liioiteltu, mutta sydän lyö edelleen tuhatta ja sataa. Menin tänään kirjastolle asioimaan. Siellä on niin mukava käyä, kun se on tuossa kivenheiton päässä. Käyn siellä aina tulostamassa ja skannailemassa, mutta lehtiäkin jään mielelläni lukemaan. Siellä on ihana kiikkutuolikin, jonka olen vallannut vakiopaikakseni. Miehän olen ihan aina halunnut ikioman kiikkustuolin.
 
Tällä kertaa menin kirjastoon ihan vain tulostamaan tärkeitä juttuja, mutta höyryten. Piti tehdä sitä, tätä ja tuota ja kiire, kiire. Voitte varmaan kuvitella. ;) Tulostamisen jälkeen jäin pieneksi toviksi juttelemaan mukavanoloisen kirjaston tädin kanssa. Sitten piti taas rientää.

Kävelin jalkakäytävällä (en siis missään, missä ei saisi kävellä). Yhtäkkiä kuuluu valtaisa rysähdys. Kaikki tapahtui silmänräpäyksessä, aivan nenäni edessä. Näin hirmuisen määrän lunta tippuvan alas rytinällä. Vaistomaisesti peitin pääni käsin. Olin ihan hirveän säikähtänyt. Mietin, että se oli niin lähellä, ettei se kaikki lumi tullut niskaan. Ja sitä oli paljon! Iso kasa. Siellä olisi voinut olla lohkareita ja jäätä.
Mietin, mitä jos… mitä jos en olisi jäänyt siksi pieneksi toviksi juttelemaan. Se voisin olla nyt minä tuon kasan alla… mitä jos se kasa olisikin tullut niskaan jne. Onneksi nyt selvisin vain säikähdyksellä. Näköjään suojelusenkeleitä onkin olemassa. Mutta kaikista pahinta on se, että tuossa vieressä on koulu ja pieniä lapsia. Lunta on vielä katoilla vaikka kuinka. Eikä vain lunta, vaan myös jääpuikkoja.
Espanjassa ollessani olin näköjään samalla unohtanut sen, miten vaarallinen maa Suomi voi olla talvella. Tämän tapauksen jälkeen rupesin pohtimaan elämää ja miten kallisarvoinen se on, mutta miten helposti sen voikaan menettää.
post signature

sunnuntai 17. helmikuuta 2013

YSTÄVÄNPÄIVÄKUULUMISIA

Hei, hyvää ystävänpäivää näin hieman myöhässä! Olin töissä nämä päivät ja vapaa-aikaa ei ole ollut nimeksikään, niinpä en ole ehtinyt tehdä uusia postauksia. Ystävilleni toki jo toivottelin hyviä ystävänpäiviä, kuten myös espanjalaisille ystävilleni. Sitten vasta muistin, että ai niin, Espanjassahan tuo San Valentin on rakastavaisten juhla. Siellä ei siis juhlita 14.2. ystävänpäivänä ollenkaan. No, ei kai se haittaa.
Kuva on lainattu täältä.
Töistä tultuani olen tehnyt (sarjakuva)työtäni ja vaikka se ei niin työltä tunnukaan, niin jo vain vapaa-aikani menee kuin siivillä piirtäen ja ideoiden. Dead-linet painaa päälle. Huh. Kaiken tämän kiireen keskellä olen alkanut salaa haaveilemaan oman sarjakuva-albumin teosta. Haihattelua? Ehkä. Joka tapauksessa... Olisi ihana koota stripit yksiin kansiin. Niitähän miulla riittää… Nimikin minulla olisi valmiina… Hih. 

Toinen haaveilun aiheeni liittyy tuleviin matkoihini. Olen tosiaan palaamassa Espanjaan, kunhan olen nyt ollut töissä ja saanut rahaa säästöön. Olen miettinyt kovasti, että olisi ihanaa opiskella itselle uusi ammatti. Alanvaihdos voisi olla paikallaan. Varsinkin, jos siten työllistyisi Espanjassa paremmin. Olen miettinyt vakavissani opiskelua lähi-tai hammashoitajaksi.

Nyt kuitenkin haaveissa päällimmäisenä siintää matkat. Kesän lomakohdetta olisi suunniteltava ja mietin, että tällä kertaa matka voisi olla pidempi. Minähän lähtisin vaikka maailman ääriin, mutta matkakumppanini ei varmaan olisi samaa mieltä. Ehkä siis Euroopassa pysytään. Olen miettinyt Kroatiaa, Skotlantia, Venäjää tai Turkkia. Toisaalta minua houkuttaisi myös interrail-reissu. Minua kiehtoo ajatus matkustaa halki Euroopan. Euroopassa olisi monia, monia ihania maita, jotka olisi valloittavaa nähdä, kiertää ja kokea. 

Tällä erää jätän mahdolliset matkakohteet mietintämyssyyn ja sitten tuonnempana mietin paremmin, kun aikaakin olisi sitten enemmän. Huomenna olisi vielä töitä ja sitten parin päivän vapaa, jolloin pystyn keskittymään sarjakuviin. Loppurutistus. Jaksaa, jaksaa.
 post signature

keskiviikko 13. helmikuuta 2013

ILOISIA ASIOITA

Ystäväni kysyi puhelimessa, miltä tuntuu olla taas täällä. Suomessa. Entisessä opiskelukaupungissani. Paljon on tapahtunut lyhyen ajan sisällä. Onneksi suurimmaksi osaksi iloisia asioita. Iloiselta ei kylläkään tuntunut silloin, kun muutin ja ensimmäisen yön jälkeen tuntui kuin tukehtuisin siihen paikkaan. En tiedä mikälie ahdistuskohtaus se oli vai johtuiko yksinkertaisesti huonosta ilmanvaihdosta, eikä ikkunaakaan saanut silloin auki repimälläkään. Onneksi nyt sekin on korjattu.
 
Nyt olen jo alkanut kotiutua, vaikka tuntuuhan tämä oudolta olla taas täällä. Suunnittelen jo kuitenkin innoissani Espanjaan paluuta ja uusia matkoja, joista lisää tuonnempana. Nyt keskityn töihin. Iloisia, yllättäviä asioita on tullut vastaa jopa siinä määrin, että pakosti sitä miettii, milloin tulee ne ikävät asiat? Mutta niin kuin ystäväni mummo sanoo, niin ei piä alkaa maalamaan piruja seinille. ;)
Jo se, että olen nyt töissä, on iloinen juttu. Enpä olisi uskonut tekeväni kolmea työtä yhtaikaa. Miulla on nyt kokopäivätyö, minkä lisäksi olen silloin tällöin viikonlopputöissä tarjoilijana drinkkejä vääntämässä. Mahtavaa, drinkkien teko on aina huippuhauskaa. Lisäksi teen nyt paljon sarjakuvia. Sitä tunnetta, kun näkee oman sarjakuvan lehdessä, on vaikea kuvailla. Se on ihanan lämmin tunne, jotenkin häkellyttävä. Mutta eipä siitä sen enempää. ;)

Näiden iloisten asioiden lisäksi hämmästyin kovin, kun voitin blogiarvonnassa ja sain palkinnoksi kosmetiikkatuotteita. Olin niin innoissani siitä ja olenkin jo kokeillut kaikkia niitä tuotteita. Näköjään olin kuin pikkutyttö ennen joulua, kun sain tietää voitosta. Koska eihän miulle nyt mitään niin hienoa voisi sattua, eihän?
Eilen olin kirjastossa, jossa olen alkanut piipahtaa yhä useammin. Näin siellä mielenkiintoisen kirjan ja miun sormet jo syyhyävät innosta päästä lukemaan se. Kyseessä on Löytöretki Espanjaan. Kirja vaikuttaa todella lupaavalta ja laadukkaalta. 
post signature

sunnuntai 10. helmikuuta 2013

ENSIMMÄISENI

Kalevala koru. Menin ja ostin sen. Olin haaveillut vaikka millaisista Kalevala koruista, mutta koruliikkeessä ei ollut yhtään sellaista korua, jota olin etukäteen ajatellut (täällä). Siellä oli alennukset menossa, joten tutkin tavallista huolellisemmin korutarjontaa. 

Sitten näin karhun, simppelinnäköisen hahmon. Aluksi en meinannut sitä edes ostaa. Huomasin jälkeenpäin ajattelevani mesikämmentä yhä useammin. Niinpä palasin liikkeeseen ja sanoin, että se koru jäi nyt vaivaamaan minnuu. Kaupat syntyi heti ja ilostuin, kun sain sen -20%.

Ensimmäiseni ei siis ollut Hannunvaakuna, eikä Räisälä, eikä edes Uskela… Ensimmäinen Kalevala koruni on pronssinen Kalevankarhu, jonka on suunnitellut Kaisaleena Mäkelä. Kalevala korun sivustolla kerrotaan karhusta seuraavin sanoin: 

”Kalevankarhu oli hahmoista vahvin. Kerrottiin, kuinka karhu oli itse Hongattaren poika, jonka salojen emäntä oli synnyttänyt ”ylhäällä taivosessa, Otavaisten olkapäällä”. Karhua kohtaan tunnettiin suurta kunnioitusta ja pelkoa, olihan se puoleksi ihmisen sukua, puoleksi metsän väkeä. Ja siksi myös se, joka kantoi yllään karhun merkkiä, hallitsi sekä ihmistä että luontoa.”
post signature