keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

KOKEILUSSA KÉRASTASE CRISTALLISTE-SARJA

Olen nyt jonkin aikaa kokeillut Kérastase Cristalliste –sarjaa, johon kuuluvat shampoo, hoitoaine ja seerumi.

Tuoteperhe on tarkoitettu pitkille hiuksille, jossa tyvi rasvoittuu ja pituudet kuivuvat. Tuotteet elvyttävät hiusten kosteustasapainon. Shampoolla pestään hiukset. Hoitoaine hoitaa ja viimeistelee pesun. Seerumia puolestaan levitetään latvoille.

Tämä kaikki kuulosti niin mahtavalle ja kuin juuri minulle. Muiden positiiviset kokemukset myös innostivat minua kokeilemaan.

Lähtötilanne oli siis se, että minulla on puolipitkät ja hennot hiukset. Hiuksieni latvat puoleenväliin asti ovat kärsineet vaalentamisesta ja osaltaan varmasti auringosta. Minulla on menossa hiusten kasvatusprojekti, koska haluan terveet hiukset ja pitää samalla taukoa vaalentamiskierteestä ja tuoteviidakossa kulkemisesta. 

Juurikasvu on jo melkoinen ja se on sitä tervettä, uutta hiusta, mutta joka puolestaan rasvoittuu vähän turhankin helposti -aikamoinen hiusongelma siis! Kaiken lisäksi vesi, jota käytän, ei ole niin hyvälaatuista. Asun Espanjassa ja olen huomannut ihan selvän eron siinä, ettei se ole niin hyvää kuin mitä kotona Suomessa, jossa meillä on lähdevesi. Eli varmasti osaltaan tämä vesi vaikuttaa tulokseen. 

Ensimmäinen pesu
Pesin hiukset ensin shampoolla. Shampoota laitoin pienen määrän, koska kampaamotuotteissa jo pieni määrä riittää. Plussaa oli se, että shampoo vaahtosi tosi kivasti ja sen sai siten levitettyä helposti kauttaaltaan hiuksiini. Huuhtelin runsaalla vedellä ja kuivasin pyyhkeellä hellästi hiukset. Levitin hoitoaineen ja jälleen pieni määrä. Huuhtelin ja kuivasin hiukset pyyhkeellä. Sitten annoin vain hiusten olla rauhassa jonkin aikaa, jotta vähän kuivuvat ja latvoille laitoin seerumin. Kuivaamisen hiustenkuivaajalla aloitan vasta, kun hiukset ovat ns. puolikuivat. Laitan aina pohjalle myös lämpösuojan. Tällä hetkellä käytössäni on Wellan Enrich.

Tulos ensimmäisen pesukerran jälkeen oli hämmentävä. Tyvi näytti inhottavalta, sellaiselta rasvaiselta, mutta latvat puolestaan ihan ok -ottaen huomioon latvojeni huonon kunnon. Onkohan sarja sittenkin liian hoitava hiuksilleni?

Seuraavan kerran, kun pesin hiuksiani, päätin kokeilla näytettä, jonka Kérastase oli laittanut pakettiin mukaan. Kyseessä oli Kérastase Bain de Force, joka on jälleenrakentava ja hiuksenpinnan uudelleen päällystävä shampookylpy hauraille hiuksille. Pesin siis tuolla shampoolla ja lisäksi sillä Kérastasen Cristallisten shampoo+ hoitoaine+ seerumi latvoille. Yllätyin erittäin positiivisesti! Jo ensimmäisen kerran jälkeen hiukseni näyttivät paljon kauniimmilta ja ennen kaikkea terveemmiltä ja tyvikään ei enää näyttänyt sellaiselta rasvaiselta, vaan just hyvältä -ellei lasketa mukaan rumaa juurikasvua. Jatkoin kokeilua ja sama toistui ja toistui. Olin niin älyttömän tyytyväinen tuohon näytteeseen, joten pistin kyseisen shampoon tilaukseen. 
Kokemuksieni perusteella Kérastase on hyvä tuote hiuksille, mutta Cristalliste -shampoo ei minulle käy kuten Bain de Force. Ostohetkellä olkaa siis tarkkoina ja valitkaa oikea shampoo ja hoitoaine juuri teille.

Kerran nimittäin itse kampaaja totesi, että maailmassa on tuhansia hiustuotteita ja jokaiselle hiustyypille ja ongelmalle omansa -täytyy vain osata valkata oikea tuote! Niinpä. Itse olen kyllä kokeillut Wellaa ja Schwartzkopfia, jotka kyllä ajoi asiansa, muttei ihan tuntuneet minulle oikeilta. 

Nyt ensimmäistä kertaa olen ihan täysin tyytyväinen. Jatkossa en tule ostamaan Cristalliste -shampoota, vaan sitä toista. Tällä hetkellä Bain de Force tuntuu vastaavan eniten tarpeitani. Toki välillä on sitten hyvä vaihdella shampoita, ettei hiukset totu. Näin olen jostain lukenut.

Tilaukseen lähti myös Kérastasen Huile Lactée, jonka sitten olisi tarkoitus antaa vähän suojaa tuota aurinkoa vastaan. Auringossa oleiluni on kyllä jo nyt niin minimaalista. Tietenkin olisi hyvä käyttää aurinkoshampoita ja- hoitoaineita, mutta tällä hetkellä shampoo -ja hoitoainekiintiöni on täynnä. Innolla kuitenkin odotan päästä testailemaan Huile Lactéeta.


tiistai 26. kesäkuuta 2012

HÄIDEN AIKAA JA TAIKAA

Tulossa on espanjalais-palestiinalaishäät, johon saimme kutsun. Nyt häät jo kolkutelevat ovella, enkä edes itse tiedä, olenko menossa vai en. Jos työt jatkuu, niin minunhan pitäisi olla silloin töissä..

Siltikin olen nyt viime päivinä leikitellyt ajatuksella, että pääsisin häihin mukaan. Erityisesti yhtä laukkua olen katsellut aika pitkään ja syvästi huokaillen kuitenkaan päättämättä juuta taikka jaata. Toistaiseksi siis tyydyn vain ihastelmaan sitä kuvissa. 
Kuva on lainattu Stockmannin verkkosivuilta.
Kyseessä on Global Accesoriesin laukku ja saatavilla Stockmannin verkkokaupasta. Hintakaan ei mielestäni ole kauhean paha... Lisäksi mietin, että jos itse joku kaunis päivä olisin morsian, niin tämä laukkuhan olisi täydellinen.

Yksi hassu juttu tässä koko jutussa on... Minulla nimittäin ei ole vielä edes juhlamekkoa taikka valkoisia kenkiä! Eikö olisikin hassua mennä ostamaan juhlamekkoa, joka kävisi yhteen juuri sen tietyn valkoisen laukun kanssa? Yleensähän se on toisinpäin, ensin hankitaan mekko ja vasta sitten laukku. No, minä olenkin oman polkuni kulkija tässä(kin) asiassa. Mutta tämä päättämättömyys ja jahkailu ei ole kivaa, enkä tiedä, mitä tehdä! Toisaalta, eikö juuri valkoinen käy kaikkien värin kanssa yhteen? Hmm, mietintä jatkuu.

Mitäs mieltä te olette laukusta? Onko teillä laukkua, joka sykähdytti heti?
 

maanantai 25. kesäkuuta 2012

JUHANNUSTA JA TUULETUSTA

Vau, millainen viikonloppu! Suomessa juhlittiin Juhannusta ja Espanjassa San Juania. Samalla Espanja eli jalkapallon ja formulan huumaa. Espanja nimittäin voitti Ranskan jalkapallossa 2-0 ja formulassa Alonso kiisi ykköseksi Valencian kisoissa –Kimin jäädessä kakkoseksi Ajjai, kyllä nyt Espanjan kelpaa tuulettaa!

Kenkälöytö
Viikonlopun ohjelmaan kuului kaikkea kivaa. Mielessäni oli ollut jo pitkään etsiä täydelliset kesäkengät, toisin sanoen sandaalit. Suuntasin kaupoille ajatellen erityisesti sellaisia ruskeita sandaaleita. Ne kun olisivat niin hyvät Espanjan kesäsäässä. Minulla ei ole täällä kunnon kesäkenkiä, joissa saisin varpaitani tuuletella, vaan on korkokenkää ja ballerinaa. Kun läksin Suomesta viime syksynä, kuvittelin varmaankin tulevani taas kesäksi takaisin. No höh, jäin sitten tänne Espanjaan -ja ilman sandaaleita. Murr!

Ensimmäisessä keskustassa piipahtamassani kaupassa sitten näin ne: THE kengät, jotka heti oitis valkkasin itselleni. Nyt olen iloinen! Ostopäätös ei ollut edes vaikea. Kengät ovat aitoa nahkaa ja hinta kohtuullinen Kaymo -liikkeessä. Nämä kengät ovat moneksi vuodeksi eteenpäin ja tulevat varmasti olemaan ahkerassa käytössä.
Lauantaina kävimme syömässä ulkona La Feria –nimisessä paikassa, jossa on libanonilaista ruokaa. Valitsin sellaisen annoksen kuin Filadelfia chicken, jossa on kanaa, paprikaa, sieniä, mozzarellaa ja herkullinen kastike. Kyllä oli hyvää!

Vaateyllätys
Elämässä ei koskaan oleta saavansa mitään ilmaiseksi. Sen kerran, jos jotain saa vaikkapa pienen lahjan muodossa, niin siitä osaa olla kiitollinen. Eipä ollut riemulla rajaa, kun sain mojovan vaateyllätyksen sunnuntaina. Poikaystäväni sisko lahjoitti minulle ison kasan uudenveroisia eli hyvin vähän käytettyjä vaatteita. Kävin kaikki vaatteet tarkasti läpi ja yllätyksekseni löytyi vaikka mitä ihanaa.

Monesti sitä ajattelee, että oma maku ei kohtaa muiden kanssa. Tässäkin oli sellaisia vaatteita, joita en olisi ikipäivänä kokeillut liikkeessä. Nyt kuitenkin kokeilin ja vain huomatakseni, että näähän on aika kivoja... :) Iloinen yllätys ja mukavaa oli yllättyä positiivisesti. Toki osa vaatteista karsiutui mm. väärän koon takia ja ne puolestaan lähtee kiertoon. Ne vaatteet, jotka sain itselleni, ovat ihania ja jotkut aikas metkoja. Tarkoitus on kirjoittaa myöhemmin niistä juttua. Olkaahan kuulolla! :)

lauantai 23. kesäkuuta 2012

CHRONICLE (sci-fi, trilleri, draama, v.2012, 83min.)

Ohjaaja: Josh Trank
Rooleissa: Dane DeHaan, Alex Russell, Michael B. Jordan

Esittely
Kolme lukiolaisystävystä tekee hämmästyttävän löydön, jota myötä he saavat itselleen uskomattomia kykyjä. Mutta osoittautuvatko heidän kykynsä lahjaksi vai kiroukseksi?

Arvostelu
Dokumentin muodossa olevat elokuvat eivät normaalisti nappaa, mutta tämä elokuva sykähdytti jossain määrin. Vaikka juonessa ei mitään hirmu yllättävää ollut, niin silti elokuvassa oli jotain, joka teki siitä kivan. Toteutus oli todella hyvä ja teinipoikien fiiliksiin pääsi helposti mukaan.
Kuva lainattu täältä.
Elokuvan trailerin voi katsoa täältä.

NÄLKÄPELI / THE HUNGER GAMES (sci-fi, v.2012, 142min.)

Nälkäpeli-elokuva perustuu Suzanne Collinsin samannimiseen romaaniin.

Ohjaaja: Gary Ross
Rooleissa: Jennifer Lawrence, Josh Hutcherson, Liam Hemsworth

Esittely
Panem-niminen valtio koostuu 13 vyöhykkeestä ja aikanaan vyöhykkeet olivat kapinoineet pääkaupunkia vastaan, jolloin lopulta syntyi julma tositelevisio-ohjelma nimeltä Nälkäpeli. Ohjelmaan valitaan jokaisesta vyöhykkeestä yksi tyttö ja poika osallistumaan Nälkäpeliin. Katniss on yksi heistä. Alkaa kamppailu elämästä ja kuolemasta. Vain yksi voi voittaa ja vain yhdelle on luvassa mainetta ja kunniaa rikkauksien kera.

Arvostelu
Nälkäpeli oli erilainen elokuva ja kuin suoraan tulevaisuudesta, koska moni asia aina vaatteita myöten oli hyvin erikoista katseltavaa. Elokuva oli melko hyvä.

Alku oli hieman hidas, mutta loppua kohden tempo parani kuten myös elokuva. Tarinan alkupuoli ja se mistä kaikki sai alkunsa, tosin tuntui väkisin keksityltä. Itse elokuva kuitenkin paranee huomattavasti loppua kohden mentäessä. Juoni oli mielenkiintoinen ja siinä todella jännitys tiivistyi pelin edetessä huipentuen loppuratkaisuun.

Joissakin kohtauksissa kamera liikkui niin nopeasti, että koin sen todella häiritsevänä elokuvan keskittymisen ja nautittavuuden kannalta. Myös itse elokuvan nimi Nälkäpeli on harhaanjohtava, ehkä osuvampi nimi olisi ollut vaikkapa Selviytymispeli. Jennifer Lawrence vaikuttaa nuorelta näyttelijälupaukselta.

Kaiken kaikkiaan Nälkäpeli on näkemisen arvoinen, jopa elokuvateatterissa. Elokuva vetoaa varmasti nuoreen yleisöön.
Kuva lainattu täältä.

Elokuvan trailerin voi katsoa täältä.

perjantai 22. kesäkuuta 2012

PÄIVÄN PIRISTYS: RUUMIILLISIA TARPEITA

Nyt en oikeasti tiedä pitäisikö tässä itkeä vai nauraa… Parkkihallissa oli tällainen kyltti laitettu esille ja olihan se aluksi tosi huvittavaa. Kun asiaa miettii tarkemmin, niin oikeesti? Ollaanko me ihmiset tosiaan niin törkeitä ja ajattelemattomia, että tällaisesta asiasta pitää ohjeistaa? Veikkaan, että kyseinen kyltti on tehty jälkiviisauden syvällä rintaäänellä…
”SE RUEGA NO HACER LAS NECESIDADES CORPORALES EN EL GARAJE”
 RUKOILLAAN, ÄLKÄÄ TEHKÖ RUUMIILLISIA TARPEITA AUTOTALLISSA.

Niin, ruumiillisilla tarpeilla tarkoitetaan just sitä. Piti ihan kysyä espanjalaisilta.

Minussa tämä herättää siis äärimmäisen ristiriitaisia tunteita. Itse teksti kyllä naurattaa, mutta asian vakava puoli pisti miettimään.

Jottei tämä päivän piristys mene nyt liian vakavaksi pohdinnaksi, niin otin vapaudekseni kääntää tekstin osuvammin:

”ELKKEE KUSKO TAHI PASKOKO PARKKIHALLISSA”

 Hyvää viikonloppua ja Juhannusta!


keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

UNREST (kauhu, trilleri, v.2006, 88 min.)

Unrest on elokuva, joka esitettiin kauhufilmifestivaaleilla: 8 Films To Die For. Kansainvälisessä kauhu-ja sci-fi-festivaaleilla elokuva jopa palkittiin mm. paras näyttelijätär-palkinnoin. Mielenkiintoinen yksityiskohta: elokuvaa kuvattiin ihka oikeassa ruumishuoneessa. Näyttelijät jopa kokivat vainoavia unia. (Wikipedia)

Ohjaaja: Jason Todd Ipson
Rooleissa: Corri English, Scot Davis, Joshua Alba, Jay Jablonski

Esittely
Nuoret patologiaopiskelijat Alison ja kumppanit saavat tutkittavakseen nuoren naisen ruumiin. Jo ensi hetkestä alkaen Alison aistii, ettei kaikki ole aivan kohdallaan. Pian löytyy ruumis ruumiin perään ja monen henki on vaarassa. Näyttää, että kuolleen naisen ruumis on outojen tapahtumien takana, vaikka tieteellisestä näkökulmasta katsottuna se ei olisi mahdollista. Alison on kuitenkin vakuuttunut sillä olevan jotain tekemistä outojen tapahtumien ja kuolemien kanssa ja ottaa tehtäväkseen selvittää mysteerin.

Arvostelu
Unrest on elokuva, josta voisi ajatella sen olevan tyypillistä tusinakamaa. Se oli kuitenkin parempi kuin olin ajatellut. Ruumishuoneen tunnelma oli saatu hyvin esille. Juoni oli selkeä ja loppuratkaisu oli ihan ok. Vähän häiritsi, että musiikki oli samaa useassa kohdassa, mutta se toisaalta sopi tunnelmaan. Paikoin elokuvassa onnistuttiin nostamaan ahdistava tunnelma esille. Ihan hyvä ajanviete-elokuva.
Kuva lainattu täältä.

100 RANDOM ASIAA

Intouduin täyttämään 100 asian listaa. Monissa muissakin blogeissa on tällainen ja kun nämä on aina niin hauskoja, niin tartuin tuumasta toimeen. Uskoin, että saan 100 täyteen, mutta se oli kyllä vaikeampaa kuin kuvittelin ja tovi jos toinenkin siihen vierähti.

1. Pidän luonnosta.
2. Pidän silloin tällöin sateisista päivistä ja ukkosmyrskyistä.
3. Sadepäivänä on parasta, kun saa uppoutua hyvän kirjan pariin tai lukea lehteä sateen samalla ropistessa. Auringon paistaessa on kiva asettaa pyyhe ruohikolle ja siinä lukea. Tai keinua riippumatossa.
4. Pidän kaikista vuodenajoista.
5. Kesällä on kiva kävellä paljasjaloin.
6. Ennen tykkäsin uida ja tykkään edelleen, mutta veteen kastautuminen on tullut vuosi vuodelta vaikeammaksi.
7. Olen kesällä jäätelön ja mansikoiden ystävä, talvella suklaan.
8. En pidä tummasta suklaasta.
9. Olen oppinut pitämään kekseistä, mutta suosin perinteisiä ja käsintehtyjä keksejä.
10. Olen ihan toivoton mitä tulee käsitöihin.

11. Yritän silti tehdä käsitöitä.
12. Kuitenkin aloittamani villasukka on edelleen kesken.
13. Monesti huomaan, että aloitan jonkin asian suurta intoa puhkuen ja sitten se jää kuitenkin kesken.
14. Ennen luin paljon enemmän kirjoja kuin nykyään.
15. En enää pysty keskittymään lukemiseen.
16. Kesällä kuitenkin tulee luettua enemmän -ainakin se yksi kirja, mutta lukutahtia nopeuttaa huomattavasti, jos kirja on kiinnostava.
17. Kirjoja luen suomeksi, englanniksi ja espanjaksi.
18. Toivoisin osaavani myös venäjää ja ruotsia sujuvasti.
19. Minulla on paljon unelmia.
20. Osan unelmistani olen onnistunut toteuttamaan.

21. Minulla on oma sarjakuva, jota julkaistaan (en kerro missä maassa)
22. Olisi hienoa, jos sarjakuvastani tulisi suosittu, mutta paljon tärkeämpää on nauttia sen teosta.
23. Olen kuitenkin tarjonnut sarjakuvaani monta kertaa kirjeitse tai sähköpostitse. Suurin osa lehdistä ei kuitenkaan koskaan vastaa.
24. Olen mennyt myös paikan päälle toimituksiin. Yhdessä sanottiin, että ottavat vain paikallista tuotantoa. Toisessa paikassa lupasivat, että vuoden alusta aloitetaan yhteistyö. Olin yhteydessä sähköpostitse, muttei heistä koskaan kuulunut mitään.
25. Olen siis sinnikäs…
26. ja tottunut pettymyksiin.
27. En silti halua luovuttaa.
28. Koska suurinta iloa minulle tuo tekeminen ja että sarjakuvaani luetaan ja siitä tykätään.
29. Monesti huomaan olevani se aktiivisempi osapuoli mitä tulee työasioihin tai ystävyyssuhteisiin.
30. Olen kokeilunhaluinen.

31. Mieleenpainuvin ja jännittävin monista kokemuksistani on tämä:

32. Suomessa ollessani löydän itseni kirjastosta.
33. Monesti kirjastossa luen Tieteen Kuvalehteä. Tai Cosmopolitania.
34. Ollessani Espanjassa luen lehtiä nimeltä Muy interesante ja Más alla.
35. Pidän matkustamisesta ja olen aina ollut kiinnostunut eri kulttuureista.
36. Olen kiinnostunut historiasta.
37. Minusta on ihanaa pohtia ja ajatella asioita monesta eri näkökulmasta.
38. Ispiroidun väreistä.
39. Kierrätän.
40. En luota VR:ään.

41. Minulla on kaksi pakkomiellettä. Yksi on hampaiden hygieniasta huolehtiminen.
42. Aloitin juuri The Big Bang Theory –sarjan seuraamisen ja The Killing 2. tuotantokauden.
43. Näen punaista, kun espanjalainen sanoo ¡Hola, qué tal?” ja melkein saman tien jatkaa matkaansa.
44. Olen enemmänkin kuuntelija kuin papupata.
45. Palataanpa taas vuodenaikoihin… syksyssä parasta on, kun saa lähteä sienestämään metsän siimekseen. Ruska-aika on myös älyttömän kaunista. 
46. Pidän syksyn hämärtyvistä illoista.
47. Kynttilät kuuluvat syksyyn! Ja Jouluun… ja talveen.
48. Käytän silloin tällöin aromaattisia öljyjä.
49. Ruusun tuoksu on aivan ihana.
50. Ostin ruusun tuoksuisen aromaattisen öljyn, koska sen mm. sanottiin auttavan ahdistukseen. Ollessani liikkeessä,  päätin testata, miellyttääkö ruusun tuoksu. Yrittäessäni avata korkkia, se ei heti auennut, jolloin myyjä alkoi neuvoa. Ahdistuin.

51. Olen horoskoopiltani härkä.
52. Luen joskus horoskooppeja, mutten usko niihin. En ainakaan sen jälkeen, kun eräs tuttu toimittaja kertoi minulle, että toimituksessa ne vain keksitään omasta päästä.
53. Talvessa pidän lumesta ja maisemien kauneudesta. Oletteko ajatelleet, miten lumihanki voikin olla niin kaunis, kun se kimaltelee timanttien tavoin?
54. Olen nähnyt kerran elämässäni revontulet. Toivoisin näkeväni toistekin.
55. Tähtitaivasta on ihana katsella talven hiljaisuudessa.
56. Joskus tiirailen taivasta ja kuuta teleskoopilla.
57. Haluaisin käydä tähtitornissa, vaikkapa Kaivopuistossa.
58. Bannerini yhdeksän kuvaa on (järjestys vasemmalta oikealle) Espanjasta, Ranskasta, Ranskasta, Espanjasta, Ranskasta, Tunisiasta, Espanjasta (Zaragoza), Iso-Britanniasta, Espanjasta.
59. Suomen keväässä parasta on, kun luonto alkaa herätä ja valon määrä lisääntyy.
60. Tykkään yllättää ystäviäni.

61. Joskus saatan tuoda pienen tuliaisen Espanjasta tai jopa lähettää paketin postissa.
62. Rakastan kirjeitä ja postikortteja!
63. Pyrin nauttimaan arjen pienistä asioista.
64. En halua satuttaa tahallani ketään.
65. Tai pettää luottamusta.
66. Terveys on minulle tärkeää.
67. En polta tai käytä huumeita.
68. Alkoholia juon harvoin ja silloinkin kohtuudella tyyliin yksi kaksi drinksua.
69. Tykkään kuitenkin tehdä drinkkejä.
70. Olen tehnyt mm. Valkovenäläisiä, Mustia ryssiä, Irish Coffee, Long Island Iced Tea, Asterix, Ville Vallaton, Virtanen, Mansikka-Cosmopolitan, Caipirosca, Orgasmi…

71. Mietelauseet saavat miettimään. Pidän siitä.
72. Yksi parhaimmista on: Per aspera ad astra!
73. Olen pokerihai ja osallistunut kisoihin.
74. Enää en kuitenkaan pelaa pokeria niin vakavasti kuin ennen. Olen ottanut siihen tarkoituksella etäisyyttä. Kun (sehän on vain ajan kysymys) palaan taas lajin pariin, miehet vapiskaa! ;)
75. Henkevät keskustelut ovat parhaita.
76. Voisin valvoa vaikka kuinka pitkään, jos jutunjuurta riittää. Samanhenkisiä ihmisiä on kuitenkin vaikea löytää.
78. Suomessa kesällä nukun useimmiten teltassa. Ensinnäkin on ihanaa nukkua raittiissa ilmassa, jolloin unenpäästä saa paremmin kiinni. Toisekseen, itikat eivät ole häiritsemässä.
79. Olen samoillut monet kerrat metsässä, mutten koskaan ikinä ole törmännyt karhuun tai suteen. Jänöjusseihin, kettuihin ja hirviin kyllä.
80. Kaipaan hiihtämistä ja luistelua.
 81. Lähes päivittäin juon kahvia, mutta myös tee ja kaakao ovat hyviä. Minttukaakao on muuten nami nami. :)
82. Aamu alkaa aamupalalla. Etenkin hotellissa on ihanaa nauttia aamupalaa.
83. Kokkailu on kivaa ja onpa tullut kokeiltua jopa eräkokkailua.
84. Haluaisin muuten lypsää lehmää, ihan kokemuksen vuoksi ja sitten juoda tuoretta maitoa.
85. Vesiputoukset vaikuttavat niin taianomaisilta… ja oli ihmeellistä, kun pääsin vesiputouksen taakse!
86. Kaikista upein asia, mitä näen matkoilla, on luonto. Se on niin kaunis ja vaikuttava monimuotoisuudessaan.
87. Haluaisin vaellusretkelle.
88. En kuitenkaan ole tehnyt päivävaellusta pitempää.
89. Myös nähtävyydet ja museot ovat kiinnostavia.
90. Unohtelen pieniä asioita helposti.

91. Niinpä pidän listaa hoidettavista asioista ja se tunne, kun saa vetää viivan hoidetun asian yli… :)
92. Minusta on jännittävää käydä kirpputoreilla. Koskaan ei tiedä, jos vaikka tekisi jonkun löydön.
93. Kirpputoreilta tulee ostettua yleensä kirjoja ja harvemmin vaatteita.
95. Joka tapauksessa edellisestä ostoksestani on kyllä aikaa.
94. Nukkuminen on ihanaa ja unien näkeminen upeaa.
95. Lottoan silloin tällöin ja leikittelen ajatuksella ”Mitä tekisin, jos voittaisin lotossa?”
96. Ainakin matkustaisin, ostaisin oman asunnon ja kesämökin, auttaisin perhettä ja sukulaisia.
97. Kaikki läheiset ovat tärkeitä.
98. Viihdyn kuitenkin välillä myös yksin.
100. En usko, että kukaan jaksoi lukea tänne asti?

Jos joku jaksoi, niin olisi mielenkiintoista tietää onko jollakulla samoja ajatuksia eli osuiko joku kohta/kohdat? :)





tiistai 19. kesäkuuta 2012

MINÄ, KIRJOITTAJA

Olen nyt jonkun aikaa sulatellut ajatusta kertoa teille hieman enemmän itsestäni.

Sain Teiltä toiveen tästä postauksesta. Mietittyäni ja pähkäiltyäni tulin siihen tulokseen, että blogi olisi varmasti paljon mielenkiintoisempi, jos tietäisitte enemmän kirjoittajasta.  

Blogiani kirjoitan tarkoituksena tuottaa viihdyttävää ja/tai hyödyllistä tekstiä, joskus jopa pilke silmäkulmassa. En siis ollut ajatellut esitellä itseäni sen perusteellisemmin. Nyt kuitenkin päätin tehdä pienimuotoisen esittelyn. Jos oikein innostun, niin luvassa on toinen postaus tyyliin 100 faktaa tms. :)

Kirjoittajasta
On aina niin hankala aloittaa itsensä esitteleminen, mutta aloitetaan nyt siitä perinteisestä. Eli olen 26-vuotias, maalta lähtöisin, nykyisin Espanjassa viihtyvä neito. Olen myyntitöissä, mutta teen silloin tällöin myös sarjakuvia julkaistavaksi.

Koulutukseltani olen matkailualan restonomi ja omimmillani olenkin, kun saan suunnitella ja toteuttaa tapahtumia, juhlia ja matkoja.  Joskus jopa unelmoin hääsuunnittelijan urasta, johon koulutukseni periaatteessa antaisi hyvät valmiudet.

Tie Suomesta Espanjaan
Opiskeluaikoinani tapasin espanjalaisen miehen, todella mielenkiintoisen ja samanhenkisen persoonan kuin minäkin. Se oli kuin rakkautta ensi silmäyksellä ja hänen takiaan lähdin Espanjaan.

Opiskelut hoidin kuitenkin kunnialla loppuun ja samalla töissä käyden. Vielä opiskelujenkin jälkeen jäin Suomeen töihin, koska tarvitsin lisää työkokemusta ja rahaa. Muutto Espanjaan pelotti ja jännitti –kuitenkin hyvällä tavalla.

Aloitin ensin Au Pairina vahvistaakseni espanjan kielen taitoa. Aloitin silloin espanjan kurssin ja opin valtavasti. Samalla tutustuin mahtaviin tyyppeihin eri maista, mm. Yhdysvalloista, Puolasta ja Saksasta. Au Pair-aikana Madrid tuli tutuksi.

Sen jälkeen muutto toiseen kaupunkiin, eli Zaragozaan. Töitä ei kuitenkaan löytynyt. Olin työttömänä, en saanut mistään työttömyyskorvausta. Niinpä päätin palata Suomeen kesäksi töihin ja pääsin samaan paikkaan kuin aikaisemmin. Sitten palasin takaisin Espanjaan. Oikeastaan alkoi sellainen kausi, että olin vuoroin Espanjassa ja vuoroin Suomessa. Kunnes nyt vihdoin tärppäsi ja sain töitä Espanjasta!

Intohimona matkustus ja elokuvat
Rakastan matkustamista. Tutustuminen toisiin kulttuureihin, ihmisiin ja maihin on jotain todella upeaa ja mielestäni se on suuri rikkaus. Tutuiksi ovat tulleet Venäjä, Ruotsi, Viro, Iso-Britannia, Ranska, Tšekki, Saksa, Andorra, Tunisia sekä tietenkin Espanja. Vaikken pääsekään matkustelemaan ihan niin usein kuin haluaisin, niin mielessäni aina suunnittelen seuraavaa kohdetta. Esimerkiksi nyt ajatuksissa siintää Venäjä, etenkin Pietari houkuttaa, Unkari ja Yhdysvallat. 

Toinen intohimon kohteeni on elokuvat. Se näkyy myös blogissani elokuva-arvostelujen muodossa. Olen myös päässyt erilaisiin tilaisuuksiin, joissa näyttelijät ovat esitelleet uusimpia elokuviaan. Mielenkiintoisimmilta näyttelijöiltä olen rohkaistunut pyytämään yhteiskuvan muistoksi, vaikka jollain tasolla olen hieman ujo. Olen myös ollut avustajana parissa elokuvassa, jolloin pääsin näkemään millaista elokuvan teko on käytännössä.

Pukeutuminen on…
Olen uteliaan kiinnostunut pukeutumisesta, vaatteista ja asusteista ja sen inspiroimana kirjoitan tänne. Osittain tuo innostukseni on varmaan isoäidiltäni peräisin. Hän nimittäin oli Helsingistä kotoisin ja omasi kadehdittavan vaatehuoneen, vaatteita lattiasta kattoon unohtamatta korkokenkiä ja asusteita. Mustavalkokuvissa näen isoäitini korkokengissään, jakkupuvussaan ja vaaleine hiuksineen jostain 50-luvulta ja ei voi kuin todeta, miten tyylikäs ja kaunis hän on ollut.

Juuri naisellinen tyyli vetoaa minuun, vaikka myönnettävä se on: en itse ole mikään tyylitaituri tai design-vaatteiden suurkuluttaja. Minulle pukeutuminen on kuitenkin toisten huomioonottamista, joten yritän panostaa siihen.

Tiedän oman tyylini, mutta välillä tuntuu, että olisi kiva repäistäkin. Hauskin kokemukseni oli, kun pukeuduin 60-luvun mekkoon erään tapahtuman tiimoilta. Monesti myös huomaan, etten osaa yhdistellä vaatteita ja niin sitten jotkut vaatteet jää vaatekaappiin. Pukeutumisessa yritän kuitenkin kehittyä ja nähtäväksi jää minne se viekään. Tuolle matkalle kutsun myös teidät mukaan!

Muutama sananen blogistani
Blogiini kirjoitan postauksia pienistä, suurista asioista, jotka jollain lailla ovat liikuttaneet. Jokaisen postauksen takana on jonkinlainen ajatus. Pääsääntöisesti kuitenkin kepeiden asioiden parissa mennään.

Kaikenlainen palaute on tervetullutta ja kommenttinne erittäin odotettuja! Minut tavoittaa sähköpostitse vinna.vivi@yahoo.es ja kommentin aiheesta kuin aiheesta saa jättää kommenttilaatikkoon. Myös uudet lukijat ovat todella tervetulleita.

Tervetuloa mukaan!



maanantai 18. kesäkuuta 2012

KESKIAIKAISET MARKKINAT

Viikonloppuna kävin pistäytymässä keskiaikaisilla markkinoilla, jotka järjestetään vuosittain Zaragozassa. Ensimmäistä kertaa tulin käyneeksi kyseisessä tapahtumassa, mutta yksi asia on ainakin varmaa: markkinat vetivät paljon porukkaa. 

Kuulemani mukaan Keskiaikaiset markkinat ovat tulleet suosituimmiksi vuosi vuodelta ja myyjiä oli enemmän kuin koskaan -tai ainakin olivat levittäytyneet suuremmalle alueelle. Siitä huolimatta kävijöitä oli niin paljon, että jo ennestään ahtaat kadut olivat aivan ääriään myöten täynnä. Se oli oikeastaan se suurin miinuspuoli tuossa niin viehättävässä tapahtumassa. Odottakaas, kun kerron lisää...

Tutustumisen arvoinen tapahtuma
Keskiaikaiset markkinat ovat nimensä mukaisesti ja ensisijaisesti markkinatapahtuma, jossa on myynnissä kaikkea mahdollista. Pääroolin varasti varmastikin ruoka, vastustamattoman näköiset ja aivan mahottoman suurikokoiset juustot ja monet muut makeat ja suolaiset herkut. Myös juomapuoli oli hyvin esillä. 

Ah juustoja, meikäläisen herkkua ja kukas muukaan oli siellä heti eturivissä nuuhkimassa juustoja... :) Huom. ja nämä kuvassa näkyvät juustot ovat vasta sieltä pienimmästä päästä... :)
Keskiaikainen tunnelma välittyi monin pienin ja suurin yksityiskohdin. Esimerkiksi koristelu, myyntikojut ja henkilökunta huokuivat sellaista keskiaikaista tunnelmaa, ettei voinut muuta kuin ihastella. Moni muukin oli huomioinut tapahtuman, joten väkeä tosiaankin oli liikkeellä hurumykkänään. Jopa siinä määrin, ettei tunnelmasta voinut nauttia täysillä.
Väsyneenä ja puolikuntoisena en jäänyt pidemmäksi aikaa paikalle, vaan tyydyin kiertelemään kaduilla päämäärättömästi ja silmäillen suurella mielenkiinnolla eri kojuja. Kamerani taisi olla yhtä väsynyt kuin minä, joten luovutin ja tyydyin ottamaan muutaman kuvan kännykkäkamerallani. 

Vaikka tapahtumassa käynti jäi lyhyeksi, toivon ensi vuonna pääseväni uudestaan vierailemaan paikalla! Uskokaa tai älkää, mutta nämä kaikki tapahtumat on niin innostavia. Vaikken olekaan tässä tapahtumanjärjestäjänä, niin kummasti sitä alkaa vaan ideoimaan, miten tuon ja tuon voisi tehdä paremmin ja mitä kaikkea esitystä voisi laittaa kehiin ja miten parantaa musiikkipuolta. En vaan voi tuolle mitään, olen parantumaton. ;)


LA CHISPA DE LA VIDA (tragikomedia, v.2011, 98min.)

Huh, olen sanaton. Katsoin elokuvan La chispa de la vida (suomeksi Elämän liekki). Kaiken lisäksi siinä oli juuri ne tapaamani kaksi kuuluisaa, joista olin aikaisemmin tehnyt postauksen. Harmi, ettei tosiaan Salma Hayek ollut silloin paikalla. Olisin enemmän kuin mielelläni halunnut bongata Salman, koska hänet tiesin entuudestaan elokuvamaailmasta, kun taas José ja Fernando ei kuulostanut yhtään tututulta. Olkookin, että täällä Espanjassa kaikki kyllä heidät tietää…

Ohjaaja: Álex de la Iglesia
Rooleissa: José Mota, Salma Hayek, Fernando Tejero

Esittely
Elokuva kertoo Robertosta (José Mota), joka on työtön ja yrittää löytää töitä mainosmaailmasta. Kukaan ei kuitenkaan enää muista, että juuri hän oli idean ”Coca-Cola: Elämän liekki”-sloganin takana. Roberto haluaa unohtaa hetkeksi vaikean elämäntilanteensa ja muistella niitä onnellisempia aikoja. Niinpä hän suuntaa hotellille, jossa vietti kuherruskuukauden Luisan (Salma Hayek) kanssa. Kaikki ei mene kuitenkaan, niin kuin pitäisi…

Arvostelu
Ikävä kyllä itse elokuva oli minulle pettymys. Ehkä minulla oli liian suuret odotukset. Tragikomediaa on varmasti hurjan vaikea toteuttaa, mutta lopputulos kallistui mielestäni enemmän draaman puolelle.

Sinällään elokuvan pointti elämästä, talousvaikeuksista ja työttömyydestä viehätti. Toteutus oli kuitenkin harvinaisen puuduttavaa katseltavaa. Lähinnä siksi, koska suurin osa elokuvasta pyöri yhden kohtauksen ympärillä. Itse en vain löytänyt sitä elokuvan komediallista puolta ja juuri tragikomedioissa toivoisi saavuttavan sellaisen tunteen, ettei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. 

Elokuvan perusidea ja hyvät näyttelijät José Mota, Salma Hayek ja Fernando Tejero kannattelivat elokuvaa ja niinpä sen jaksoi katsoa alusta loppuun –ilman nukahtamista tai haukottelua.  

Muistutan, että muissa arvosteluissa elokuva on saanut hyvät arvostelut. Itselle ei vain natsannut tämä elokuva ihan täysillä.
Kuva lainattu täältä.
Elokuvan trailerin voi katsoa täältä.


lauantai 16. kesäkuuta 2012

MUSTAA JA VIHREÄÄ

Niistä on päivän asu tehty! No niin, tässä nyt tosiaankin tulee tän päivän asua. Musta väri käy niin hyvin melkein kaikkien värien kanssa, joten yhdistin sen sitten tuohon vihreään paitaan. Itse asiassa esittelin joku aika sitten tuon vihreän paidan täällä, joten se on melko tuore tulokas vaatekaapissani.
 
Tänään olisin halunnut laittaa tuon kuvan niin, että olisi kasvotkin näkynyt. Olisitte nähneet miun tosi ihanat aurinkolasit. Miun ilme oli kuitenkin niin järkyttävän nuutunut, etten sit lopulta halunnu. Oon nyt oikeastaan hieman sairas, joten olo ei todellakaan oo parhaimmasta päästä ja se sit näky kasvoistakin. Kun menimme ostoskeskukseen, niin voimat loppu ja piti vain istua ja hengähtää. Harvoinpa sitä tulee oltua kipeänä, mutta välillä siis näinkin. 

Tästä kuvasta nyt ainakin näkyy tosi hyvin, miten kuntosalilla käynti alkaa näkymään. Aloitin kuntosalin vuoden alusta eli kohtahan tässä tulee puoli vuotta täyteen -jestas sentään! Kuntosali on sellainen low-cost, joten ei ollenkaan pahan hintainen. Vai mitä mieltä olette, n.20€/kk? 

Kesä 
Kesäpukeutumiseni koostuu shortseista, hameista ja farkkuhameista, joita sitten yhdistelen erilaisten paitojen, toppien ja tunikojen kanssa. Myös legginssejä tulee käytettyä, koska ne on niin supermukavat jalassa, vaikka hmm… ne kyl vähän tuo mieleen pitkikset.

Täällä Espanjassa on jo niin kovat hellelukemat, ettei kyllä yhtään enää tee mieli laittaa pitkiä housuja, ellei ole ihan pakko. Joudun nimittäin laittamaan jo töiden puolesta pitkät housut, joten vapaa-ajalla ei kiitos enää.

Kaikesta huolimatta hyvää viikonloppua!

perjantai 15. kesäkuuta 2012

ASIAKASPALVELU ON TAITOLAJI?

Muistatteko, kun joskus aikoja sitten kirjoitin huonoista tai vähintäänkin kyseenalaisista asiakaspalvelukokemuksistani Espanjassa? Kaiken sen kokemani jälkeen voin vain todeta, että ehkä asiakaspalvelu on sittenkin taitolaji. Mietitäänpä… Monissa mainitsemistani tilanteista olisi selvitty, jos asiakaspalvelijalla olisi ollut ymmärrystä asiakkaan (minun) tarpeista/toiveista. En nyt kuitenkaan mitään mahdottomia (tietääkseni?) vaatinut, vaan ihan rehellisyys ja halu auttaa ja selvittää tilanne, olisi ollut todellakin mahtavaa.  Ja hymy olisi taatusti pelastanut tilanteen kuin tilanteen!

Olen itse ollut asiakaspalveluammateissa, joten perspektiiviä löytyy. Tapaus nro 1:ssä asiakaspalvelija olisi voinut tulla suoraan minun luokse ja kysyä tarvitsenko apua, sen sijaan, että leikkisi vakooja minun selän takana. Tapaus nro 2:ssa kassa olisi voinut tunnustaa ystävällisempään sävyyn, ettei tiedä ja sen jälkeen selvittää asia. Tapaus nro 3:ssa minulla ei ole valittamista itse asiakaspalvelijoista, tässä tapauksessa tarkastajista. Tilanne oli kuitenkin minun kannalta todella ikävä ja se olisi voitu välttää, jos olisivat laittaneet suoraan tiedon nettisivuille. Jne.

Jos asiakaspalvelu on taitolaji, niin silloin sen voi oppia ja sitä voi kehittää. Mielestäni tärkeintä on oma asenne. Jos on oikeasti halua auttaa, se näkyy. Ei minusta ainakaan olisi asiakkaana kiva mennä johonkin kauppaan, jossa myyjä sitten tokaisisi kulmien alta tuijottaen ”¿Qué? ¿Qué quieres?” (suom. ”Mitä? Mitä haluat?”).





keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

IHO

Jutellessani työkaverini kanssa Suomesta ja suomalaisista, tuli puheeksi myös se, miten vaaleita olemme. Erityisesti hän kehui ihoani ja miten hyvässä kunnossa se on. Olin yllättynyt! Iho on totta kai tärkeä ja parhaani yritän hoitaa sitä (välillä rutiineista lipsuen, heh). Oikeastaan olen aina tykännyt ihostani tällaisena, mutten ole koskaan tullut miettineeksi sen kummemmin ihoni olevan erityisen hyväkuntoinen.

Uskon, ettei hyvää meikkipohjaa tosiaankaan tule vähätellä. Päinvastoin, luulenpa juuri hyvän meikkipohjan auttaneen asiaa eli siihen, miten hyvältä kasvojeni iho näyttää. Muistanette vielä, kun joku aika sitten esittelin teille kesämeikkipohjan? Juuri se on arkimeikkini perusta ja olen ollut todella tyytyväinen. Pakkohan siihen on uskoa, kun kommenttia tuli itse työkaverilta. Nyt on kyllä kaikin puolin hyvät fiilikset. Ehkäpä siis vihdoin olen löytänyt täydellisen kesämeikkipohjan… 

Toisaalta ei kesällä välttämättä tarvitsisi ollenkaan meikkivoidetta + puuteria. Itseäni ainakin houkuttaisi kokeilla Garnierin all-in-one BB-voidetta, jolloin muuta ei välttämättä tarvittaisikaan. Voide, kun itsessään hoitaa, peittää, kosteuttaa ja suojaa auringon säteitä vastaan + auttaa tekemään ihosta kauniin ja heleän värisen. Hmm, hyvältä kuulostaa! Varmastikin tulen jatkossa testaamaan ja kertomaan tuloksista. 


tiistai 12. kesäkuuta 2012

ERILAINEN POLKUPYÖRÄ

Osallistuin espanjalaisen yrityksen Privalian kilpailuun Facebookissa, jossa piti suunnitella polkupyörä. Sen jälkeen piti saada 20 ääntä päästäkseen jatkoon. Itse asiassa äänestysaikaa on vielä tämä päivä. Sen jälkeen 20 tai enemmän ääniä saaneet pyörät pääsevät tuomariston arvioitavaksi. Onneksi oma jatkopaikkani on jo varmistunut 20 äänen voimin– nippanappa!

Olin ihan innoissani tuosta kilpailusta, kun sai pistää luovuutensa peliin ja leikkiä eri värien kanssa. Lopputuloksena syntyi tällainen pyörä, jonka kelpuuttaisin itselleni vaikka heti. Mitäs pidätte? :)