sunnuntai 19. helmikuuta 2017

TITANIC ON TÄÄLLÄ

Jokaiselle sanoo varmasti jotain nimi Titanic. Tuo oman aikansa suurin ja loisteliain höyrylaiva ja sen surullisen kuuluisa neitsytmatka. Jäävuoreen törmäys ja kuinka laivan uppoaminen Atlantin valtameren syvyyksiin vaati 1500 matkustajan ja miehistön jäsenen hengen. Oli vuosi 1912.

Yhä yli 100 vuotta tapauksen jälkeen Titanic kiehtoo yhä. 

Kun kuulin Titanic The Exhibition -näyttelyn saapuvan Zaragozaan, olin aivan innoissani. Minun piti päästä näkemään se. 
Näyttely lipui Zaragozaan, Centro Augusta -ostoskeskukseen viime marraskuussa ja jossa se on yhä, tarkalleen ottaen huhtikuun 2. päivään asti.

Kyseessä on tietenkin yksi maailman eniten vierailtu kiertävä Titanic –näyttely. Espanjassa se on ollut mm. Barcelonassa, Madridissa ja nyt viimein Zaragozassa, jonne se tuli Puolasta asti ja jatkaa matkaansa Ruotsiin. 

Näyttelyssä on noin 200 esineen vaikuttava kokoelma aitoja, Titanicilla olleita esineitä. Niiden joukossa mm. kaulakoru, jonka omistajattaren rakkaustarina oli inspiraation lähde James Cameronin elokuvalle. 
Esillä on tarkkoja jäljitelmiä hyteistä. Vieraat pääsevät kulkemaan laivan käytävää pitkin, joka johdattaa matkustajien kohtaloihin sekä tietenkin itse onnettomuuteen. Vieraat voivat jopa koskettaa aitoa jäävuorta.

Jokainen saa mukaansa ääniopastuksen, mp3-laitteen, joka kertoo tarkasti, mutta sopivan tarinanomaisesti ja ohjaa Titanicin saloihin. Kesto on n. 90 min.  Ääniopastus on mahdollista saada eri kielillä, jopa suomeksi! Opastus on myös kirjallisena, jos on syystä tai toisesta estynyt käyttämään laitetta. Paikalle pääsee myös pyörätuolilla liikkuvat.

Olen itse tutustunut tähän näyttelyyn ja voin suositella lämpimästi kaikille, joita Titanic kiinnostaa. Näyttely on tehty erittäin ammattimaisesti, toteutettu hyvin ja laajan yleisön huomioiden. Visiitin kruunaa ääniopastus, joka sisältyy pääsylipun hintaan. Kannattaa pukeutua lämpimästi, sillä näyttelytiloissa on kylmä.

Kannustan kaikkia, joilla on mahdollisuus: tulkaa Zaragozaan ja menkää näyttelyyn. Älkääkä yllättykö, jos näette minut. Olen yksi näyttelyn työntekijöistä, jossa palvelen vieraitamme espanjaksi, englanniksi ja suomeksi. Suomalaisia on tähän mennessä käynyt vain yksi. Terveisiä vain, jos luet tätä!

Tämä on ehdottomasti ollut yksi työhistoriani mielenkiintoisimmista paikoista. En vieläkään voi uskoa olevani Titanicilla, sillä se on aina kiinnostanut minua. Elokuvan olen katsonut lukuisia kertoja. Kaiken kukkuraksi täällä Zaragozassa, aivan naapurissani, on Titanic-niminen kahvila. Nämä on näitä elämän pieniä sattumuksia! Vaikka samaan hengen vetoon täytyy todeta, että jos kummituksia/henkiä olisi olemassa, niin tämä olisi se paikka, jossa niitä olisi...

Titanic on täällä vielä 1,5 kuukauden ajan. Kuusi viikkoa. Viimeiset hetket alkavat olla käsillä, joten nyt jos koskaan, kannattaa tulla. Parhaillaan helmikuun ajan tulevina sunnuntaina ja 5. marraskuuta  klo 17.30 on mahdollista osallistua erikoisopastuksiin, joissa opas-näyttelijä on kuin yksi laivan matkustajista ja tutustuttaa ryhmän Titanicin tarinaan rakkaustarinoiden kautta. 

Yksi niistä, kenties vähemmän tunnettu, on espanjalaisen Víctor Peñascon ja tämän vaimon Pepitan tarina. He olivat Titanicilla omalla häämatkallaan, kun ensin olivat kiertäneet ympäri Eurooppaa. Víctorin äiti halusi, etteivät nämä astuisi yhteenkään laivaan. Niinpä nuoripari kirjoitti ennen matkaansa etukäteen valmiiksi lukuisia kortteja ja käskivät, että ne lähetettäisiin äidille maalta käsin heidän itsensä ollessaan laivalla. 
Kuva on lainattu netistä.
Kuva on lainattu netistä.
Erikoisopastukset järjestää GozARTE, johon kannattaa olla yhteydessä, jos haluaa varmistaa paikkansa. Muuten pääsyliput näyttelyyn voi hankkia normaalisti ihan paikan päällä.

Titanic –näyttely on avoinna seuraavasti:
Tiistaista perjantaihin klo 16-20 (viimeiset matkustajat sisään ennen klo 20). Pääsylippu 9€.
Lauantai ja sunnuntai  sekä juhlapäivät klo 10-20. Pääsylippu 10€.
Maanantai klo 10-20. Pääsylippu 6€. 

Oletko joskus vieraillut  Titanic-näyttelyssä?
                                
post signature

tiistai 31. tammikuuta 2017

RIMAKAUHUA (JA VIDEO!)

Tiedättekö sen tunteen, kun mahassa lentää miljoona perhosta? Minulla oli sellainen tunne viime keskiviikkona. Jännitti, pelotti ja hermostutti, mutta samaan aikaan olin todella innoissani.

Aragoniassa on tammikuun ajan vietetty FAN –tapahtumaa (Festival de Aragón Negro); kauhua, rikoksia, fantasiaa, elokuvia, kirjoja, sarjakuvia… Lista on pitkä. Tapahtuma on ainutlaatuinen koko Espanjan mittakaavassa. 

Olen kauhun ystävä ja ilman muuta halusin osallistua tapahtumaan. Kun minulle tarjoutui tilaisuus vieläpä lukea itse kirjoittamani tarina, en empinyt hetkeään. Vaikka vielä silloin en edes tiennyt, mitä aion kirjoittaa. Minulla oli pari kuukautta aikaa hioa tekstiä ja olin lopputulokseen varsin tyytyväinen. 

Ennen tilaisuutta tapasin kaksi ystävääni kahvilassa, minkä jälkeen siirryimme teatterille. 

Ensin siellä ei ollut juuri ketään, mutta pian sali täyttyi ihmisistä. Heidän joukossaan kuuluisa kirjailija, jonka kirjan julkistamistilaisuutta olimme tulleet juhlistamaan. Hän esitteli minut monille ihmisille, mutta eihän minulla pysy nimet päässä. Minulle jää kasvot paremmin mieleen. 
Tilaisuus alkoi lähestulkoon aikataulussa ja minä jouduin piinapenkkiin heti tuoreeltaan eli lavalle yleisön eteen. Toisaalta niin oli parempi. Sain sen heti pois alta, eikä tarvinnut jännittää asiaa sen enempää.

Kun luin kirjoitustani, teksti alkoi sumentua. Piilolinssit pettivät juuri pahimmalla mahdollisella hetkellä! Onneksi oman tekstin muistaa, vaikka sen näkisi kahtena. Silti ei ollut kivaa tällainen näön sumeneminen. Yleisöön en edes uskaltanut katsoa, vaan luin nenä paperissa kiinni. Lopulta kaikki sujui hyvin ja sain aplodit yleisöltä.

Kirjailija, kustantaja ja toimittaja aloittivat oman osuutensa, jossa pääosassa oli tietenkin kirja. Yleisö sai esittää myös kysymyksiä ja lopulta heillä oli mahdollisuus ostaa teos nimmarilla varustettuna. 

Jäimme vielä teatterille. Sain positiivista palautetta tarinastani ja kehotuksen jatkaa kirjoittamista. 
Tämä kuva on eräästä aikaisemmasta kirjan julkaisutilaisuudesta viime keväältä (sama kirjailija, sama paikka, eri aika).
Tämä oli minulle todella upea kokemus. Olen kyllä tottunut esiintymään yleisön edessä, mutta koska tällä kertaa luin omaa tekstiäni ja vieläpä espanjaksi, niin se teki siitä astetta hermostuttavampaa. Vieras kieli on aina vieras kieli ja huomaan itsekin, miten minulla on vahva suomalaisaksentti, mutta en vain saa sitä pois.

Tämä oli myös henkilökohtaisempi juttu, nimittäin oman tekstin lukeminen ääneen yleisölle. Aion ehdottomasti jatkaa kirjoittamista!

Linkki videoon täällä klik! (Google Drive) 

Mitä pidit tarinasta? Oletko sinä joutunut yleisön eteen ja jännittikö?
post signature

lauantai 28. tammikuuta 2017

JULKKISTAPAAMINEN

Huh, mikä viikko. Olen ollut jatkuvassa liikkeessä. Minulla on ollut niin huikea viikko, että ehdottomasti haluan jakaa parhaimmat palat kanssanne. Aloitetaan siis viime tiistaista.

Zaragozassa tapahtui, nimittäin La buena estrella. Elokuvatapahtuma, jota kautta olen jo monen monta kertaa päässyt tutustumaan eri elokuviin ja näyttelijöihin.

Tällä kertaa paikalle tuli näyttelijä Arturo Valls ja ohjaaja Pepón Montero uusimman elokuvaprojektinsa myötä. Arturo on tuttu televisiosta, sillä hän on humoristi, näyttelijä ja juontaja. 

Minä olin jo hyvissä ajoin paikalla, kuten moni muukin. Nappasin pääsylipun, joka on siis ilmainen, mutta koska niitä on vain rajallinen määrä, halusin tietenkin varmistaa paikkani. Edellisestä kerrasta oli ehtinyt hurahtaa liian pitkä aika ja varmaan muistatte sen onnettoman kerran, kun en päässytkään paikalle. 
Nytpä pääsin! Erityisen tästä kerrasta teki sen, että sain kuvan muistoksi. Pitkään aikaan ei ole voinut ottaa tällaisia otoksia, jossa poseerataan julkkiksen kanssa. Heillä, kun on yleensä aina kiire ja tapahtuman jälkeen he lähtevät viivana rautatieasemalle napatakseen junan Madridiin. 

Tällä kertaa oli tuuria. Bongasin Arturo Valssin Paraninfon kahviosta. Siellä hän oli kuin kuka tahansa, paitsi moni tietenkin halusi ottaa valokuvan hänen kanssaan. 

Minä olen sen verran ujo, että vähän nolottaa pyytää tällaisia räpsyjä. Ihan tavallisia immeisiä ne julkkiksetkin ovat. Paikalla oli monta muuta saman idean saanutta, joten lopulta oli helppoa mennä ”jonon hännille”, vaikka hänellä oli kesken lehdistötilaisuus. Se oli todella hieno ele häneltä.

Poistuimme kahvilasta ja menimme jonottamaan salin oven luokse, jotta voisimme valita parhaimmat paikat –eturivistä tietenkin. 

Näyttelijä ja ohjaaja olivat tulleet promoitoimaan Los del túnel –elokuvaa ja seremoniamestarina toimi Luis Alegre. 
Los del túnel –elokuva alkaa siitä, mihin moni muu elokuva päättyy. Kyseessä on komedia, joka kertoo ryhmästä erilaisia ihmisiä, kuten esimerkiksi sankari, parisuhdekriisistä kärsivä pari, teini, idiootti Toni (Arturo Valls), jotka joutuvat loukkuun tunneliin 15 päiväksi. Lopulta heidät pelastetaan, mutta mitä heille sitten tapahtuu..?
Ohjaaja kertoi, miten leffan idea syntyi. Ajatus lähti halusta kertoa posttraumasta. Kun ryhmä selviytyy, yksi ryhmän jäsenistä, Toni, ajautuu vertauskuvalliseen tunneliin. 

Yleisö sai esittää kysymyksiä. Jo eräänlaiseksi perinteeksi on muodostunut, että vanharouva Maria Rosa, aloittaa kysymysten esittämisen. Hän on todellinen elokuvafanaatikko, sillä hän on nähnyt 99% kaikista espanjalaisista elokuvista. Ja loppuja hän ei ole nähnyt, koska ei ole annettu. 

Maria Rosa on jo tavallaan paikallinen kuuluisuus. Kaikki kysyvät häneltä elokuvasuosituksia ja mielipidettä elokuva-asioissa ja Arturo sanoikin hänen olevan influencer. Se on jo paljon, ottaen huomioon, ettei hänellä ole Facebookia, Whatsappia, Twitteriä –eikä kuulemma ole edes tarve.

Tunti hurahti nopeasti ja kaikilla oli mukavaa. Minulle ainakin heräsi mielenkiinto nähdä tuotos elokuvateatterissa. Ja voi miten charmantti ja symppis oli Arturo!
Tämä leffa lähtee myös kansainväliseen levitykseen, joten jännityksellä jäämme odottamaan millaisen vastaanoton se saa.
  post signature

torstai 12. tammikuuta 2017

KATSAUS VUOTEEN 2016

Tavallisesti kaikki kirjoittavat omasta, menneestä vuodestaan tässä vaiheessa vuotta. Niin minäkin, vaikkakin nyt pienesti. 

Vuosi 2016 oli hieno vuosi, mutta johon mahtui vastoinkäymisiä ja suruakin. Olin niin Suomessa kuin Espanjassa. 

Emme matkustelleet ulkomaille meille uusiin kohteisiin, mutta teimme sitäkin merkityksellisempiä reissuja niin Espanjassa kuin Suomessa ja yhden ulkomaanmatkan Lontooseen. Lontoo oli meille ennestään tuttu kaupunki, mutta tällä kertaa matkankaan tarkoitus ei ollut siitä tavallisimmasta päästä. Se oli myös koko vuoden yksi onnistuneimmista matkoista. Häämatka Lontooseen, jossa saimme osallistua espanjalais-englantilaisiin häihin. <3 

Vuoden epäonnistunein reissu oli ylivoimaisesti matka Bilbaoon ja alla olevasta linkistä voitte lukea koko postauksen ja miksi se meni niinkuin meni. Ai niin, myös matka Imatralle oli hienoinen pettymys, koska menimme piätäkauten koskea ihastelemaan ja sitten siellä ei ollutkaan mitään koskea... Karua matkailua kotimaassa.

Talvella matkustimme talviseen Bilbaoon… Talvinen Bilbao Baskimaassa
Teimme pääsiäisretken, jolloin näin ensimmäistä kertaa elämässäni dinosauruksen jälkiä.
Keväällä synttäreideni kunniaksi suuntasimme Alhama de Aragón -kylään, joka on melko lähellä. Matkasta kerroin Ainutlaatuinen paikka Euroopassa –postauksessa.

Kesän vietin Suomessa töissä ja perheen luona. Bloginkin saralla oli hiljaisempaa. 

Palasimme syyskuussa Helsingin ja Porvoon kautta Espanjaan, matkasimme Salouhin.
Jatkoin kirjoittajakurssilla erään kuuluisan kirjailijan ohjauksessa. Siitä en olekaan tainnut kertoa blogissa, mutta tosiaan aloitin sen viime keväänä ja se on ollut todella opettavaista. Ja edelleen kurssi jatkuu. Aion osallistua Aragón Negro -festivaaliin ja olisin näillä näkymin lukemassa siellä itse kirjoittamaani novellia, jonka olen siis kirjoittanut espanjaksi.

Marraskuussa menimme siis Lontooseen, Englantiin, kuten jo aiemmin ehdin mainita.Kuvassa häävieraan asu. Oiva valinta syyshäihin.
Aloitin uudessa mielenkiintoisessa työssä ja melkein heti perään pistin pystyyn oman yritykseni. Sen tiimoilta minulla pyörii toinen blogi, jota kirjoitan luonnollisesti espanjaksi. Jos joku espanjankielen taitoinen haluaa lukea toista blogiani, niin se löytyy täältä klik.

Järjestin muotinäytöstapahtuman, jossa esiteltiin pohjoismaista designia, joka on yritykseni perusajatus. Tapahtuma onnistui yli odotusteni –varsinkin ottaen huomioon kaikki ne kamalat vastoinkäymiset, joita minua kohtasi. Kuten se, että juuri kaiken hässäkän keskellä sukulaiseni kuoli. Pahinta oli se, että hän kuoli verrattain nuorena. En päässyt hautajaisiin, sillä matka Suomeen on pitkä ja en olisi voinut jättää työtä tai muitakaan kuvioita kesken. Jos minä johonkin lupaudun, niin pidän lupauksistani kiinni. Voin siis omasta kokemuksesta sanoa, että melkeinpä pahinta, mitä ulkomailla ollessa voi kohdalle sattua on juurikin tuo, että saat tiedon sinulle läheisen ihmisen poismenosta.

Summasummarum, olen tyytyväinen vuoteen 2016. Minulla oli mielenkiintoisia matkoja, unohtumattomia hetkiä, uusia tuttavuuksia ja töitä ja mikä parasta, pääsin Suomeen ja reissasin Suomessa.

Vastoinkäymiset puolestaan opettivat minua ja samalla näytti, keneen voin luottaa ja keneen en. Olen todella suruissani sukulaiseni poismenosta ja pelkkä ajatus saa kyyneleen silmänurkkaan ja palan kurkkuun.  Vuosi toi mukanaan myös uusia, mielenkiintoisia tuttavuuksia. Uusia töitä.

Leffoja ja sarjoja seurasin paljon, mutta loppuvuonna vähemmän. Mieleenpainuvin sarja oli ehdottomasti Stranger thing, mutta myös kestosuosikkini Game of Thrones oli erittäin mielenkiintoista seurattavaa.
Parhaimmat elokuvat, jotka tuona vuonna näin, olivat minusta The Revenant ja Mr.Right.

Muistatteko muuten vielä, että syksyllä 2015 osallistuin extrana erääseen yhdysvaltalaiseen elokuvaan? Nyt tuo elokuva on käsittääkseni tullut jo ulos, mutta minä en ole sitä edelleenkään nähnyt syystä, että sitä ei ole laitettu levitykseen Espanjassa. Luulenkin, että se jäi aiheensa vuoksi Yhdysvaltoihin. Leffan nimi on Megan Leavey ja pääosassa nähdään Kate Mara ja minäkin näin hänet eräässä kohtauksessa livenä! Jos joku tietää, miten saada käsiinsä kyseinen leffa, niin laittakaas sähköpostia. Voisin mielelläni vaikka ostaa leffan, kun vain tietäisin miten!

Kaiken kaikkiaan uusi vuosi on alkanut nyt erittäin mielenkiintoisissa tunnelmissa! Tästä tulee varmasti hyvä vuosi. Odotan mielenkiinnolla uusia tapahtumia ja projekteja. Kaikkea, mitä uusi vuosi voikaan minulle tarjota. Aion tarttua tilaisuuksiin, joita elämä heittää minulle eteen. Aion uurastaa omien työprojektieni kanssa. Ennen kaikkea yritän. Yritän päästä jaloilleni. Yritän selviytyä elämän myrskyistä. Olisi mahtavaa osallistua elokuvan tai sarjan tekoon. Se jää nähtäväksi.

Matkoista minulla on oikeastaan vain pari haavetta.
1. Että edes pääsisin reissuun, kohteella ei niin ole väliä. ja 
2. Jospa saisin vuoden 2017 joulun viettää Suomessa?

Mutta nokka kohti uusia tuulia… tai pettymyksiä! 


Tahdon toivottaa teille oikein hyvää uutta vuotta! Toivon teille terveyttä, rakkautta ja iloa ja että vuodesta tulisi kaikin puolin parempi kuin edellinen.

 Millainen vuosi sinulla on ollut?
  post signature

sunnuntai 11. joulukuuta 2016

PUHTAALTA PÖYDÄLTÄ

Joulu lähestyy ja sitä myöten myös tämän vuoden loppu. Alkaa jälleen uusi vuosi. Päätin ottaa varaslähdön ja kääntää sivun elämässäni jo ennen vuoden vaihetta.

Olette varmaan huomanneet blogissani vallinneen hiljaiselon? Siihen on ollut syynsä. Aika ei ole riittänyt kaikkeen ja olen jopa potenut hieman huonoa omaatuntoa siitä, etten ole postannut mitään ihan liian pitkään aikaan. Haluja olisi kyllä ollut, mutta aika on ollut kortilla. 

Perustin yrityksen. Se on melkoisen pelottavaa ja jännittävää samalla kertaa. Olin valmistellut yritystä, sen liikeideaa pitkään ja samalla etsin rohkeutta ottaa noin ison askeleen. Joskus se askel on vain otettava. Minun kohdallani askeleen sijasta voisi puhua hypystä tuntemattomaan. 

Liikeideani, yritykseni perusajatus, syntyi tavallaan vahingossa, mutta tajusin siinä olevan potentiaalia. Olin jo pitkään halunnut aloittaa yrittäjänä, sillä halusin tehdä jotain omaa. Lisäksi jo näin ”vanhana” sitä alkaa toivoa tietynlaista vakautta elämäänsä. Minulla ei koskaan ole ollut elämässä esimerkiksi vakituista työpaikkaa.

Espanjassa ajat ovat edelleen vaikeat, mutta valoa näkyy tunnelin päässä. 

Mitä enemmän paneuduin asiaan, sitä innostuneempi minusta tuli ja aloin uskoa omaan ideaani. Se oikeasti on hyvä, erilainen ja sellainen, jota ei Espanjassa, eikä ehkä koko maailmassa ole. Olin huomannut jotain, mitä kukaan muu ei...

Pohjoismainen design ja tyyli ovat kovassa nosteessa Espanjassa puhuttaessa sisustuksesta. Itse asiassa myös maailmanlaajuisesti. Vaikka buumi on ollut valtaisa, niin uskon, että tämä buumi on tullut jäädäkseen. Pohjoismaiseen sisustukseen ei kyllästy ja se on helppo yhdistää moneen. 

Minulla ei mennyt kauan tajuta, että mitä jos olisikin vaatekauppa, joka tarjoaisi vain ja ainoastaan pohjoismaista designia? Minä päätin siis perustaa sellaisen.

Aloitin yrittäjänä. Syntyi NørdicLook, yritys, joka myy ja maahantuo pohjoismaisia designvaatteita. Toivon todella, että yritykseni ei jäisi yritykseksi, vaan se menestyisi. Kovan työn lisäksi siihen tarvittaisiin hitunen onnea.

Yritykseni sai lentävän lähdön, kun järjestimme muotinäytöksen heti alkuun. Muotinäytöksen ja yleensäkin minkä tahansa tapahtuman järjestäminen vaatii paljon taustatyötä. Olin parin kuukauden ajan täysin järjestelyasioissa kiinni. Vastoinkäymisiä ei puuttunut ja olin vähällä peruuttaa koko tapahtuman. Sitten sainkin apua yllättävältä taholta ja koko muotinäytöksestä tuli erittäin onnistunut. 

Yhtenä suurena haasteena on ollut sosiaalinen media, jonka kanssa olen tuntenut itseni hieman avuttomaksi. Olen päivitellyt ahkerasti Facebookkia, Twitteriä ja Instagramia, mutta minulla on vielä paljon opittavaa siitä ja monesta muusta yrittäjyyteen liittyvästä asiasta.

Olisi kiva ottaa teidät mukaan kanssani matkalle muodin ja yrittäjyyden maailmaan. Erityisesti haluaisin kuulla teidän ajatuksia ja neuvoja. Lisäksi päätin, että jatkan myös sarjakuvataiteilijana, mutta Saara Aallon esimerkistä innostuneena en rajoittaisi itseäni Suomeen, vaan voisin yrittää myös Espanjassa ja vaikka Iso-Britanniassa. Jalan olen saanut oven väliin, sillä töitäni on julkaistu täällä Espanjan päässä paikallisessa lehdessä. 

Tervetuloa seuraamaan Facebookissa (NordicLook), Instagramissa (NordicLook_oficial) ja Twitterissä (Nordic Look) ja heittäkää kommentilla! Tehdään yhdessä pohjoismaisesta designista tunnettu Espanjassa ja maailmalla!


post signature

tiistai 15. marraskuuta 2016

LONTOON MATKA JA HÄÄT

Toissa viikolla me teimme sen ja matkustimme Lontooseen. Matkalle oli kovat odotukset, sillä tarkoituksena oli osallistua miehen tädin häihin sekä siinä sivussa tutustua myös itse kaupunkiin. 

Zaragozasta oli suora lento Lontoon Stanstedin kentälle. Menimme yhdessä miehen ja tämän äidin kanssa, joka ei ole koskaan eläissään ollut lentokoneessa saati Espanjan rajojen ulkopuolella. Tämän lisäksi vielä se, ettei hän osaa englantia yhtään. 
Muut espanjalaiset puolestaan olivat lopulta organisoineet matkansa kuka mitenkin omien aikataulujensa puitteissa. Olisi ollut mahdotonta päästä yhteisymmärrykseen matkajärjestelyistä, joten näin oli parempi. Lisäksi muiden espanjalaisten tulo Lontooseen, Englantiin, oli salattu morsiamelta, sillä hänet haluttiin yllättää. Alun perinhän se oli ollut morsian, joka olisi halunnut yllättää muut, kutsumalla nämä Lontooseen omiin 50v. syntymäpäiväjuhliin. Kävi vain niin, että hän ei malttanut olla kertomatta tulevista häistä omille sukulaisilleen. Kertominen kannatti, sillä siten useampi espanjalainen innostui buukkamaan oman matkansa Lontooseen. 

Me lensimme torstaina. Itse lento oli varsin jännittävä, sillä meitä jännitti miehen äidin puolesta. Ensimmäinen lento oli hänelle aikamoinen kokemus turvatarkastuksineen. Zaragozan lentokenttää voisi verrata Joensuun kenttään. Hiljainen ja rauhallinen, jossa lentoliikennettä on vähän. Espanjalaiset turvatarkastajat bongasivat minut ulkomaalaisen ja intoutuivat juttelemaan englanniksi. Olisivat halunneet minun osallistuvan johonkin mielipidekyselyyn. 

Stanstedin kentällä puolestaan piti taas mennä tarkastukseen. Oli kaksi jonoa, toisessa passin ja toisessa henkilöllisyyskortin kanssa matkaavat. Siinä jouduimme erillemme, sillä minulla oli tietenkin passi. Sillä pääsin sujahtamaan paljon nopeammin tarkastuksen läpi, mutta jouduin odottelemaan hyvän aikaa miestä ja tämän äitiä. 

Täti oli onneksi tullut meitä vastaan, joten ei tarvinnut ollenkaan miettiä rahaa saati miten selviytyä Lontooseen, sillä hän oli hankkinut meille liput ja toimi oppaana. Menimme ensin junalla Liverpool Street –asemalle ja sieltä edelleen metrolla ja lopulta bussilla hänen kaupunginosaansa. 

Vaikka minulle Lontoon reissu ei ollut ensimmäinen, niin kyllä se vaan jaksaa yllättää suuruudellaan ja ihmispaljoudellaan kerta toisensa jälkeen. Kuvitelkaa miehen äidin hämmästystä ja varsinkin ilmettä.

Matkatavarat jätimme hotellille. Täti oli tehnyt varaukset, joka oli aikamoinen soppa sekin. Sisäänkirjautuessa paljastui, että meille onkin kolme huonetta varattuna kahden sijasta. Emme sanoneet mitään, ettei yllätys muiden sukulaisten häihin tulosta menisi pilalle. Epäilimme kuitenkin hotellivirkailijalla menneen varaukset sekaisin. 

Vaikka olimme väsyneitä näinkin lyhyen matkan jäljiltä, niin menimme illastamaan kiinalaiseen ravintolaan koko konkkaronkka morsiusparia myöten. He ovat kyseisen ravintolan vakkariasiakkaita ja intoutuivat kutsumaan tutun tarjoilijan lauantain juhlaan. 

Tein tädin kanssa vaihtokaupat, jolloin eurot vaihtuivat punniksi. 

Lontoossa turistina
Perjantaina menimme tietenkin heti ensi töiksemme Lontoon keskustaan, jossa aloitimme tutustumisen Tower Bridge –sillan luota.
Sitten hurautimme metrolla British Museumiin, jossa saimme mm. koskettaa museon vanhinta esinettä. 
Evästauko ja siitä matka jatkui Big Beniä ihastelemaan. Liikuimme metrolla. Lupaavasti alkanut päivä sään puolesta muuttui sateeksi. Ostimme myös sateenvarjot. 
Äidin jätimme tädin hoiviin ja me menimme London Dungeoniin, jossa kerrottiin Lontoon historiasta kauhuteemalla. Se oli kyllä jokaisen punnan arvoinen ja ehdottomasti käymisen arvoinen. Se ei niinkään ollut pelottava, vaan hauska. Tosin oli siinä joitakin pelottavampia kohtia. 

Sen jälkeen kierrettiin vielä porukalla Lontoota ja näimme niin Bughimhamin palatsin kuin Soho-alueen ja päivän kruunasi visiitti Chinatownissa, jossa illastimme taas kerran, yllätys, yllätys, kiinalaisessa.
Tosin paljon piti päivän aikana vahdata anoppia, ettei huku miljoonakaupungin sykkeeseen ja vieläpä kielitaidottomana. Tämä kun pysähtyi vähän väliä ihastelemaan milloin mitäkin, eikä edes muistanut huikata. Oli kuin olisi ollut Liisa Ihmemaassa, niin ihmeellistä hänelle kaikki oli Lontoossa ja jokainen näyteikkuna tai erikoisempi paikka veti häntä puoleensa magneetin lailla.

Häät                                        
Heräsin hyvissä ajoin, sillä halusin valmistautua huolellisesti hääpäivään. 

Hotellin aamupalalla törmäsimme espanjalaisiin sukulaisiin, eli serkkuun ja tämän vanhempiin.
Hääasuksi laitoin suomalaisen design mekon. Koska Lontoossa oli vilpoista, niin oli pakko laittaa päälle vähän muutakin. Koruksi valikoitui Kalevalan koru. Sydän sopi mielestäni kivasti teemaan. 

Minun piti auttaa morsianta häämeikin teossa. Kun morsian lopulta pääsi hotellille kampaamosta, jossa hänelle oli tehty hieno kampaus, niin aikaa ei enää ollut kovinkaan paljoa. Piti toimia nopeasti. Onneksi morsian oli itse jo tehnyt rajaukset silmiin. Meikistä tuli erittäin luonnollinen, mutta rajaukset toivat särmiä ja sopivat erittäin hyvin espanjattarelle. 

Enää piti vain hypätä taksiin, mutta morsian äkkäsi hotellin aulasta espanjalaiset sukulaisensa. Lopulta poskipusujen jälkeen piti tosiaankin mennä taksiin, että ehtisimme vihkitoimitukseen Suttoniin. 

Taksi kulki niin vauhdikkaasti ja oli hassua nähdä, kun liikenne oli aivan päinvastainen kuin mitä Espanjassa. Oikeastaan Briteissä kaikki muukin oli aivan päinvastoin, kuin mitä on tottunut.

Paikka, jossa siviilivihkiminen tapahtuisi, yllätti minut täysin ja halusin ehdottomasti ikuistaa sen kuviin.
Pian paikalle ilmestyi lisää espanjalaisia sukulaisia, kun morsiamen veli, tämän vaimo ja kaksi teini-ikäistä lasta tulivat paikalle. Oli hauska nähdä englantilaisia sulhasen sukulaisia, tämän veljeä, sisarta ja näiden lapsia. 

Tässä vaiheessa tunnelma oli vielä melko jännittynyt, sillä ei tunnettu puolin ja toisin ja lisäksi oli kielimuuri. Tosin minä, mies ja suureksi yllätyksesi serkku osasivat englantia. Myös nuoriso osasi jonkun verran, mutta heiltä puuttui vielä uskallus puhua. 

Tämän päivän Espanjassa kuulemma englantia ei enää opiskella vain englannin tunneilla, vaan esimerkiksi historian tunnit saatetaan vetää englanniksi. Uskomatonta, vai mitä? 
Lopulta morsiuspari tuli paikalle. Toimitus alkoi. Voitte vain arvata, miten ilahtuneita he olivat, kun näkivät, miten paljon espanjalaisia lopulta oli tullut paikalle.  

Toimitus oli pitkälle hyvin samantapainen kuin kirkollinen vihkinen. Mies joutui todistajaksi. Allekirjoitukset tehtiin sulkakynällä. 
Kuvia ja videoita otettiin ahkerasti.

Toimituksen jälkeen ulkona valokuvattiin kaikki yhdessä, kuten on tapana Espanjassa. 

Sen jälkeen siirryimme kävellen italialaiseen ravintolaan häälounaalle. Samalla törmäsimme espanjalaiseen serkkuumme ja tämän vaimoon!!! He olivat myöhästyneet vihkitoimituksesta totaalisesti. Olivat siis tulleet Espanjasta Englantiin varta vasten häitä varten perjantaina ja kun lauantaina lähtivät hotellilta, niin olivat jumittuneet Lontoon aamuruhkaan. Minkä lisäksi oli ilmeisesti ollut jonkinlainen lakko. Uskomatonta tuuria!

He eivät suinkaan olleet ainoat mattimyöhäiset. Tiesimme, että vielä puuttuu yksi espanjalainen perhe…

Ravintolassa söimme hyvin ja espanjalaiset pääsivät vauhtiin. Tarkoittaen sitä, että kovaa ääntä riitti, servettejä pyöritettiin pään ympärillä ja kiljuttiin yhteen ääneen ”Que se besen! Que se besen!”.

Tarjoilijakin innostui pyörittämään lautasliinaa ja naurettiin tämän esitykselle vedet silmissä. Englantilaiset olivat jäyhempää porukkaa –ainakin tässä vaiheessa päivää. Kuvia otettiin paljon ja sitten huomasimme sedän tehneen käsimerkin, joka Espanjassa tarkoittaa hyvää tai voittoa, mutta Englannissa se on sama kuin keskarin näyttäminen. 
Kommelluksilta ei siis voinut välttyä.

Lounaan jälkeen siirryimme sulhasen äidin asunnolle, jossa oli teetä ja kahvia. Näimme aidon englantilaisen asunnon, joka oli melko pieni ja lisänä puutarha. Porukkaa oli tupa täynnä ja tunnelma korkealla. Juomia kului ahkerasti, valokuva-albumin sivuja käänneltiin ja kakku leikattiin.
Lopulta siirryimme taksilla englantilaiseen pubiin, jossa morsiusparin ystävät odottivat. He eivät tienneet mitään häistä, vaan olivat tulleet syntymäpäiväjuhlille. Se oli heille aikamoinen uutispommi ja muistan vieläkin kuin eilisen heidän ilmeensä. Se oli näkemisen arvoinen. 
Lisäksi oli aivan mahtavaa olla Lontoon yössä jammailemassa. Iltapalaa tuli ja drinkkejä sai tilata niin paljon kuin teki mieli. Ihmettelin pubin toilettia, ne oli jotenkin tosi kivasti laitettu, mutta vallan erikoista oli, miten naisille oli hiuslakkaa, kuivashampoota ja vaikka mitä. 

Ai niin, tässä vaiheessa mukaan liittyi se puuttuva espanjalainen perhe, vanhemmat ja meidän ikäinen poika. He todellakin saatoivat tehdä myöhästymisen maailmanennätyksen saapumalla näin myöhään juhlaan, mutta kenties tämä oli kivan päivän kaikista kivoin osuus. 

Tällainen oli reissu Lontooseen. Sunnuntaina tultiin takaisin. 

Oletko sinä ollut joskus häissä ulkomailla?
post signature